Jäniskankaan päreistä syntyi tyttömäinen kirja
Ennen vanhaan lapset osallistuivat mutinoitta perheen askareisiin. Tätä yhdessä tekemisen riemua vapaa toimittaja ja kirjailija Virpi Adamsson halusi tallentaa kirjaansa. Lähtökohtana on perinnetiedon tallentaminen niin, että päreistä osattaisiin tehdä koreja tulevaisuudessakin.
Syntyi kirja, joka kertoo kankaanpääläisestä pärekorikultuurista. Mukana on myös paikallista murresanastoa. Sale rohno ja nysiminen tulkoon tutuksi. Tapahtumat sijoittuvat 70-luvulle, jolloin kirjailija itse vietti lapsuuttaan.
– Silloin oli pari TV-kanavaa, paljon mukavaa tekemistä ja Siihen aikaan autettiin kotona. Eikä siitä tehty numeroa, Adamsson huokaa nykyiselle palkkiomenttaliteetille.
Lähtölaukaus Adamssonin kirjalle syntyi, kun Tellervo Jäniskangas kertoi ystävälleen puuhailuista, joita oli lapsena tehnyt aikuisten mukana. Herttaiset tarinat ansaitsivat tulla tallennetuiksi.
Tellervo kävi myös ovelta ovelle -myyntireissuilla äitinsä Marjatan aputyttönä. Onni-isän veli Olavi tekee koreja yhä poikansa Markun kanssa Kankaanpään Venesjärvellä, joten kirjailija hakeutui tiedon lähteille, ihastui, viehättyi ja teki kirjan, kun Anu Mykrä löytyi kuvittajaksi ja Metsämiesten Säätiö myönsi apurahan.
– Kirjastoapurahalla kirja saatiin myös kirjastoihin, Adamsson iloitsee.
