Klapklomp kolahtaa kutsuvasti
Kantin koulun oppilaat Piia Hautaluoma ja Jemina Yliluoma tarkastelivat tiukasti kättensä jälkiä kansainvälisen vieraan kanssa. Hollantilaisesta puukengästä, joka on halkaistu kahteen osaan, syntyy pikkuhiljaa Klapklomp rytmisoitin.
– Tämä on ollut jännittävä päivä. Tästä tuli hieno soitin, sanoi Piia Hautaluoma.
– Hyvin me kaikki olemme englantia ymmärtäneet ja rohkeasti kysyneet, jos ei ole heti osattu, jatkoi Jemina Yliluoma.
Tytöt lupasivat, että soittimet testataan ainakin koulun kuusijuhlassa.
– Varmaan puukenkäsoittimia kuullaan myös Karvian jouluavauksessa, sanoi Kantin koulun rehtori Marjo Yliluoma.
Yliluoma on mielissään siitä, kuinka avoimesti oppilaat ottivat kansainväliset vieraat vastaan.
– Kaikesta näkee, että Karviassa on viime vuosina panostettu siihen merkittävästi. Asennekasvatus on jo tuottanut tulosta lapsissa ja nuorissa. Nyt on aikuisten ja senioreiden vuoro kansainvälistyä, selvitti myös uuden hankkeen ohjausryhmään kuuluva Marjo Yliluoma.
Puukengästä tehtiin soitin
Lisäksi kaksikko ohjasi muutaman illan ajan karvialaisia senioreita keskiaikaisen soittimen rakentamisessa.
– Rakennettava soitin on kanteleen sukuinen soitin, Vlier, jota on käytetty laulujen ja kansantanssien säestykseen aina Euroopasta Aasiaan saakka erilaisina alueellisina muunnoksina, kertoi Herman Ritteri.
– Kurssilla opetellaan myös soittamaan tuota pitkävartista soitinta, jatkoi Rene Hilhorst.
Hollantilaisvieraat ovat käyneet useamman kerran Karviassa. Herman on vieraillut viidesti ja Renee oli nyt toista kertaa. Majapaikkana heillä on Kantin metsästysmaja, jossa he ovat saaneet olla aivan luonnon helmassa. Lisäksi jo muutaman päivän aikana on myös Hermanin koira oppinut tottelemaan suomenkielisiä komentoja, kuten istu ja anna tassu.
– On hienoa nähdä erilaisia eläimiä luonnon keskellä. Viimeksi meitä ilahdutti iso parvi kurkia. Hollannissa ei niitä juuri näe, kertoi Herman Ritter.
– Sauna ja pulahdukset viileään Karvianjokeen jäävät varmasti mieleen, jatkoi Rene Hilhorst.
Weeboshin tiheästi asuttuun kylätaajamaan tottuneille hollantilaisille on karvialainen elämänmeno elämys.
– Täällä on reilusti tilaa asua ja olla, kuvaili Herman Ritter, jonka mielestä parasta Karviassa kuitenkin ovat toimivat koulut.
