Valtanen tallensi lämmöllä palan Lavian historiaa

Nisu-Selman murha ja paljon muuta Lavian värikkäästä historiasta on yhä kirjoittamatta. Sastamalan historiateokset vain raapaisevat Lavian pintakerroksia. Metsänhoitaja Jukka Valtanen luovutti keskiviikkona oman osuutensa Lavian historiasta kirjastoon kaikkien saataville. Kolmen niteen historiikki nojautuu koettuun ja muistettuun lähimmäisten tarkentamana.– Enempää ei tule, Valtanen ilmoitti kahdeksankymppisen oikeudella vakavoituen.

Lavian pohjoispuolen Konimäen menneisyys on yksi osa historiikkia. 1990-luvun kaavassa alue laajeni Tampereentielle saakka, mutta Valtaselle Konimäki on tarkemmin 400 metriä pitkä ja 150 metriä leveä kaistale elettyä elämää.

Toinen nide käsittelee Rimpelää ja Lavian kirjakauppaa, josta Valtanen itseoikeutetusti kertoo kaiken – pääosin vielä kokemuksen äänellä. Sekä lapsuuden- että vanhuudenkotina nykyisen Metsänhoitajankujan talon historiikki uhkuu lämpöä samoin kuin kansalaistaitojakin. Niin paljon hupenee niin nopeasti kansakunnan mielestä. 51 vuotta Valtanen paneutui sydämellään metsänhoitoon ja -tutkimukseen Kurussa, Rovaniemellä ja Muhoksella. Jos luennoilla hän käytti tuhansia puheenvuoroja, on sanaista arkkua raotettu sydämen kyllyydestä Lavian eri luottamustoimissakin ja milloin milläkin areenalla.

– Sitten on se häpeällinen osuus, Valtanen soimaa oivallista elämäntarinaansa itsekehun pelossa.

Omakustanteesta otettiin aluksi 50 kappaleen painos. Kysyntää ilmeni, joten toinen samansuuruinen painos saadaan kohta jakeluun.

– Vuoden 1950 tulipalossa koko Lavia oli vaarassa, mutta onneksi satoi vettä, Valtanen huokaa.

Pahoja asioita, ikäviä sattumuksia ja tahallisiakin petoksia. Laviassa sattui ja tapahtui ennenkin. 2000-lukukin tulee olemaan tulevien sukupolvien historiaa, joten sekä Valtanen että kirjastonjohtaja Tarja Jansson ovat huolissaan nykysukupolven tallenteista. Vielä pitäisi saada kirjesukupolven muistotkin talteen ennen kuin ne poltetaan tuhkaksi. Ikuisia eivät ole olleet lerput, korput sen enempää kuin cd-tallenteetkaan.

– Opinnäytetyöni on reikäkortilla, joten ei se ihan joka laitteella avaudu, Jansson pohdiskeli.

Kotiseutukokoelma ei Lavian kirjastossa kovin laaja ole, mutta luettavaa siinä olisi kunnan historiankirjoittajalle moneksi kuukaudeksi.