Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Taidenäyttely: Veistä kiveä mihin on varaa

Pöllöt eivät ole sitä miltä näyttävät, todettiin David Lynchin Twin Peaks sarjassa 90-luvulla. Kankaanpään Taidekoulun galleriassa avautui viime viikolla turkulaisen Samuel Laakson näyttely, missä mikään ei ole sitä miltä näyttää. Laakson taiteessa vallitsevaan totuuteen ei voi yksiselitteisesti luottaa. Kankaanpään taidekoulusta tänä vuonna valmistuva taiteilija tutkii teosten materiaaleina aitoa kiveä sekä kivijäljitelmätarraa, Dc-Fixiä. Jälkimmäisen käytössä Laakso paljastuu mestarilliseksi, taidokkaaksi ja perusteelliseksi kyseenalaistajaksi. Gallerian yläkerta on täynnä mielenkiintoisia kontrasteja sekä mahdottomuuksia, niin materian kuin kontekstinkin suhteen. Kivi leijuu ja kuplii, se on raskaana, synnyttää paloja lattialle ja lopulta palaa hiljaisesti hiiltyneenä. Taiteilijan kanssa aiheesta keskustellessa kaikki kivet tulee käännettyä ja hankalatkin palat tuntuvat loksahtavan kohdilleen. Materian kautta aidon ja epäaidon rinnastamisesta sekä niiden laadullisesta pohdinnasta ei ole kiven heittoakaan ihmisen motivaatiotekijöihin, pinnallisesti adaptoituihin ja tuotettuihin toimintamalleihin. Kiven vierittämisestä, kukin itse omalta rinnaltaan, siirrytään epäorgaanisesti ja vaivatta luolavertaukseen. Ymmärretty todellisuus koostuu usein heijastuksista, joita tulkitaan ylimalkaisesti, selkä edellä, usein näkemättä asioiden alkulähdettä, variointeja tai kyseenalaistamatta tarjoiltua totuutta. – Mitä jos totta olisikin vain se mitä voi todistaa, epäilee Laakso ääneen. Samalla keskustelu eksyy vallitseviin olosuhteisiin, jotka muovaavat todellisuuttamme. – Veistän vain sitä kiveä johon minulla on varaa, kertoo Laakso ja viittaa kivijäljitelmäteippiin teostensa materiaalina. Laaksoa kiinnostaa liike, ehkä jopa vääränlainenkin liike, taiteilijan yhtenä tavoitteena on ollut tuoda raskaaseen elementtiin keveys. Tässä hän on onnistunut liikaa alleviivaamatta, jopa moitteettomasti. Näyttely kaikessa tyylipuhtaudessaan, niin teoksen idean kuin toteutuksen puolesta, ei jää millään muotoa monotoniseksi eikä vakavoita itseään pois päiviltä. Leikkisyys säilyy teosten aiheiden vaihtelussa ja siinä, kuinka ne muuttuvat ajan kuluessa. Täydet, elämää sisällään pidättelevät, kovat, preservatiiveista rakennetut kivipallot kohtaavat väistämättömän loppunsa näyttelyn edetessä, ryppyisenä kivenä; nerokasta ja siksi mahdollista. Laakso ei halua määritellä itseään veistäjänä vaan pitää tuotannon ja ideoiden toteuttamisen avoimena. Hän lupaa napata kiinni siitä mikä kiinnostaa. – Tällä hetkellä päällimmäisenä on pyörinyt ajatus aitoudesta, kuinka aitoja asioita halutaan, mutta todellisuudessa kuitenkin tyydytään jäljitelmiin. Yhdessä teoksessa on kiveen kirjoitettu totuus; Suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Lattialle varisseena löytyy toinen totuus, diskurssi siitä kuinka mielenterveyshäiriöt yleistyvät Suomessa. – Totuus tai toinen totuus jää liian usein kovaäänisimmän, manifestoivan tulkinnan jalkoihin, pohtii tekijä. Samuel Laakso asuu ja työskentelee Turussa. Kupliva kivi Liki-ikiukko