Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Kolumni: Eliitti kukkona koronan tunkiolla

Korona-taistelun eturintamassa pyörii jos jonkinlaista onnenonkijaa ja maailman rannan maalaria. Onhan meillä ennenkin käytetty takapiruina vallitseviin oloihin sopivia mielipiteitä, mutta nyt tuntuu siltä asiantuntijat vievät ja muu yhteiskunta vikisee. Ymmärrän oikein hyvin, miltä valtaapitävistä eli meidän poliittisesta eliitistä nyt tuntuu. Kieli on pidettävä visusti keskellä suuta. Nyt ei sovi olla kriittinen. Jos kumartaa jonnekin, niin samalla pyllistää toisaalle. Parempi seistä jököttää paikalla, olla mahdollisimman tietäväisen näköinen. Tiedeyhteisössä on aina käyty ideologista sissisotaa. Tavallisessa sodassa kaveria ei jätetä, mutta akateemisessa tulitaistelussa toimitaan täysin päinvastaisella tavalla. Jokaisella tieteen nimeen vannovalla asiantuntijalla on oma vankkumaton käsityksensä asioiden oikeasta tolasta. Aika ymmärrettävää että, kun tähän itsekeskeisten auktoriteettien kakofoniaan yhtyy vielä poliittinen eliitti, niin tavallinen kadun tallaaja on pahemman kerran tuuliajolla. Minä en ainakaan enää erota metsää puilta, enkä sutta jäniksestä. Kun kuuntelee kansan syvien rivien ajatuksia, niin jotenkin tuntuu siltä, ettei kaikki viisaus asu kirjoissa eikä tohtorien silinterihattujen alla. Valtaapitävät kerskailevat, että Suomi on taltuttanut koronan sankarillisen viivytystaistelun ansiosta. Mieleen ei tässä hehkutuksen päivänpaisteessa juolahtanut, että kerrankin meillä oli maantieteellisestä asemastamme ja harvasta asutuksesta hyötyä. Jos ulkosuomalaisten lauma olisi kriisin alkuvaiheessa saatu Helsinki-Vantaalla ohjatuksi asianmukaisesti karanteeniin, niin tiedä kuinka valkoiselta tautikarttamme nyt näyttäisi. Krediittiä poliitikoille pitää antaa kuitenkin siitä, että he kutakuinkin pysyvät valitun strategian takana, eivätkä säntäile sinne tänne kuin päättömät kanat. Surkuhupaista on seurata rapakon takaista päätöksentekoa, jossa ei ole järjen hiventäkään. Desinfiointiaineen ruiskuttaminen suoneen oli kuulemma sarkasmia. Mielestäni Trump on sitä kaikessa mihin ryhtyy. Mukava muuten huomata, että uusi poliittinen eliittimme ymmärtää myös olevansa väärässä. Sanna Marin toistelee jatkuvasti, että matkan varrella on tehty virheitäkin. Paavo Väyrynen on tiettävästi enää ainoa poliitikko, jonka suusta ei ole karannut ainoatakaan sammakkoa. Lohdullista muistaa, että kaikki nyt koettu on hetken päästä vain tahra historian sivuilla. Parin vuoden päästä taivas peittyy lentokone-armadoista, tehtaiden piiput tupruttavat sakeana savua ja talvet loittonevat kohti Jäämerta. Ihmiskunnan muisti on yhtä lyhyt kuin perhosen elämä. "Parempi seistä jököttää paikalla, olla mahdollisimman tietäväisen näköinen.