Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Alkuviikon vesisateet huuhtoivat lumet mennessään – uusien latujen tekeminen ei kuitenkaan vaadi suurta lumikerrosta

– Ajoin Jämin kaikki ladut lauantaina aamupäivällä ja koneen vetopyörän akseli hajosi valaistulla ladulla. Kankaanpäästä uutta akselia ei saanut ja oli sovittu että sunnuntaina aamulla ajan Ikaalisissa kansallisten kilpailuiden ladut. Kävin Keiteleeltä hakemassa uuden akselin ja Uudensalvan Riston sekä Mäkelän Rainerin kanssa saimme sen vaihdettua alkuyöstä ja olin kotona sunnuntain puolella kello kaksi. Kello viideltä nousin ylös ja lähdin Ikaalisiin ajamaan Kansallisten hiihtokilpailuiden ladut, Jämin Jänteen latukonetta ajava Klaus Uusipaasto muistelee muutaman vuoden takaista tapausta. Uusipaasto on toinen Jänteen latukoneen kuljettajista. Toinen kuljettaja on Rainer Mäkelä. Yhdessä miehet pitävät huolen siitä, että Jämin latuverkosto on kunnossa. Tämä talvi ei ole päästänyt hiihdon harrastajia helpolla. Viime viikolla lunta oli sen verran, että luonnonlumeen pystyi tekemään latuja. Tällä viikolla lunta löytyy ainoastaan auratuista kasoista. Alueellamme oli muutaman senttimetrin lumikerros vielä ennen alkuviikon runsaita vesisateita, mitkä sulattivat käytännössä koko lumipeitteen pois. Jämin alueella kuntolatujen ylläpito aloitettiin heti kun se suinkin oli mahdollista. Viime viikon lopulla lunta oli riittävästi latujen tekemiseen ja muun muassa valovitosen lenkillä oli hyvät ladut niin vapaan kuin perinteisenkin hiihtotavan lenkkien tekemiseen. Nykypäivänä moottorikelkkojen käyttäminen latujen tekemiseen on jo taakse jäänyttä elämää Jämillä, missä ladut on tehty jo vuosien ajan latukoneella. – Ensimmäisessä vaiheessa latupohjat ajetaan traktorilla, minkä perään on laitettu erityisesti latupohjien tekemiseen suunniteltu laite, mikä käytännössä painaa olemassa olevan lumipeitteen kovaksi uraksi ja tekee latukoneen näköisen luistelupinnan. Sillä voidaan myös tehdä perinteisen hiihtotavan ura. Sen jälkeen lumitilanteen salliessa latuja ryhdytään ajamaan latukoneella, kertoo Uusipaasto. Äkkiseltään latu-urien tekeminen muutaman senttimetrin paksuiseen lumeen kuulostaa haastavalta. Niin ei kuitenkaan ole. Nykyisillä latukoneilla urien tekeminen onnistuu hyvinkin vähäisellä lumella. – Kun lunta on vähän, kone säädetään toimimaan siten että se painaa vähäisen lumen latupohjaan sekä vaihdetaan leikkaavat latuhöylät silikoonisiin latuhöyliin jotka painavat lumen latu-uran pohjaan. Kun lunta on enemmän, voidaan ryhtyä järeämpiin toimenpiteisiin. Myös ladun tekemisen nopeus on vähäisillä lumilla paljon hitaampaa kuin kunnon lumipeitteen kanssa toimiessa. "Vähälumisina talvina hiihtäjiltä vaaditaan malttia. Ladut eivät aina voi olla priimakunnossa." Klaus Uusipaasto Kun puhutaan Jämistä, Hämeenkankaan ulkoilureitit kuuluvat olennaisena osana kokonaisuutta. Uusipaaston mukaan yhteistyö muun muassa Kankaanpään kaupungin liikuntatoimen ja varuskunnan liikuntapaikanhoitajien kanssa on tärkeä ja jokaista osapuolta hyödyttävä asia. – Yhteistyössä näitä juttuja tehdään. Olemme säännöllisesti yhteydessä toisiimme, jotta päällekkäisiä töitä ei tehtäisi. Hyvänä esimerkkinä toimii se, että periaatteessa meidän pitäisi ajaa kerran viikossa latu-ura Ruska-laavulle, mikä on puolivälissä Jämin ja Kuninkaanlähteen välissä. Olemme sopineet Kankaanpään kanssa, että ajamme Kuninkaanlähteen ja Jämin välisen reitin vuoroviikoin. Emme siis pysähdykään Ruska-laavulla ja käänny takaisin, vaan vedämme koko baanan kerralla. Silloin täältä ei tarvitse ajaa joka viikko Pirkan uraa, vaan vähän pidempi lenkki kahden viikon välein. Uusipaasto painottaa, että jokaisen organisaation latukoneen kuljettajat ovat ammattilaisia. – Latujen tekeminen vähäiselläkin lumella onnistuu myös Kankaanpään ja varuskunnan kuskeilta. Jokainen meistä tuntee oman koneensa ja sen mahdollisuudet niin hyvin kuin mahdollista, kertoo Uusipaasto. Uusipaasto suhtautuu latujen kunnossapitoon intohimoisella tarmolla. Vuosikymmenien kokemus näkyy miehen tekemisessä. – Yleensä hiihdän ajamani reitin läpi. Sillä tavoin näkee parhaiten, miten ajo on onnistunut ja onko ladulle syntynyt vaaranpaikkoja. Laduilla olevista vaaranpaikoista Uusipaastolla on paljonkin kerrottavaa. Esimerkkinä toimii mutkainen alamäki ja miksi siihen ei tehdä perinteisen hiihtotavan latua. – Jos mutkaiseen alamäkeen tehdään latu-ura, hiihtäjä helposti tuudittautuu siihen että ura on ehjä ja siihen pystyy luottamaan. Jos ura onkin jossain kohtaa mutkassa rikki, suksi haukkaa ulos uralta ja seurauksena voi olla paha kaatuminen. Kun sellaiseen kohtaan ei tee lainkaan perinteisen uraa, hiihtäjä on jo valmiiksi varuillaan ja skarppina. Kenties vähän jarruttaakin mennessään. Silloin vältytään pahoilta kaatumisilta. Latujen ylläpito on tarkkaa työtä. Vähälumisina talvina liiallinen latujen ajaminen saattaa tuhota koko ladun. Sen takia jokainen latujen huoltokerta pitää miettiä tarkkaan. – Vähälumisina talvina hiihtäjiltä vaaditaan malttia. Ladut eivät aina voi olla priimakunnossa ja vähäisen lumisateen jälkeen sitä ei lähdetä suinpäin ajamaan. Silloin parasta ladun huoltoa on hiihtäminen. Jokainen hiihtäjä tallaa satanutta lunta latupohjaan, jolloin se vahvistuu.