Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Älä haaskaa rahojasi: osa apteekin itsehoitolääkkeistä tehottomia - katso lista

Apteekista löytyvät itsehoitolääkkeet ovat yleensä pitkään käytössä olleita lääkeaineita. Niitä käytetään tavallisiin vaivoihin, kuten kipuun, mahavaivoihin, allergioihin, iho-ongelmiin ja flunssan oireisiin. Suomen Lääketilaston mukaan vuonna 2017 eniten itsehoitolääkkeistä myytiin ruoansulatuskanavan oireisiin tarkoitettuja lääkkeitä, kuten närästys- ja ummetuslääkkeitä. Paljon myydään myös kipulääkkeitä, kuten ibuprofeenia ja parasetamolia. Mitä itsehoitolääkkeitä käytettäessä pitää muistaa ottaa huomioon? Ja kannattaisiko osa lääkkeistä jättää suosiolla apteekin hyllylle? Farmakologian professori Raimo Tuominen Helsingin yliopistosta sanoo, että itsehoitolääkkeitä käyttävän on tärkeää muistaa, että itsehoitolääkkeet sisältävät täysin samoja vaikuttavia aineita kuin reseptillä saatavat lääkkeet. Näin ollen myös lääkkeiden käyttöön liittyvät riskit ovat pääosin samanlaisia. – Ne myös lisääntyvät, jos käytössä on jo ennalta monia lääkkeitä. Itsehoitolääkkeet voivat sekoittaa monien reseptilääkkeiden vaikutusta. Käyttö voi pitkittyä Itsehoitolääkkeiden annos- ja pakkauskoot ovat useimmiten pienempiä kuin samaa lääkeainetta sisältävän reseptilääkkeen. Potilas voi kuitenkin ostaa useita pakkauksia, jolloin tilapäiseen käyttöön tarkoitetun lääkkeen käyttö pitkittyy ja annokset saattavat suurentua. – Apteekin henkilökunnalta pitäisi aina varmistaa, ettei tule yllätyksiä, jos käytössä on jo lääkkeitä. Itsehoitolääkkeistä löytyy myös sellaisia valmisteita, jotka eivät välttämättä auta mitenkään, mutta joita on totuttu käyttämään. – Ensisijainen ongelma monen tällaisen lääkkeen kohdalla on luotettavan, nykyvaatimukset täyttävän tieteellisen tiedon puute: varmaa tietoa tehosta ei ole, sanoo ylilääkäri Vesa Mustalammi Fimeasta. Myydyimpiä lääkkeitä: 1. Ruoansulatuskanavan lääkkeet Eniten käytettyjä ovat muun muassa ripuli- ja ummetuslääkkeet sekä närästykseen käytettävät happosalpaajalääkkeet. Oikein käytettynä näistä lääkkeistä on yleensä apua, mutta niihin voi liittyä itsehoitokäytössä vaaroja. Esimerkiksi akuutin ripulin hoitoon käytettävää loperamidia tulisi itsehoidossa käyttää lyhytaikaisesti enintään kahden vuorokauden ajan. – Ärtyvän suolen oireyhtymässä loperamidin käyttöön jäädään usein kiinni tarpeettoman pitkäksi aikaa. Tällöin suoli saattaa tottua loperamidiin ja seuraa voimakasta ummetusta, Tuominen kertoo. Ummetuslääkkeitä on puolestaan useita erilaisia. Laktuloosi ja makrogoli ovat paksusuolen nestettä lisääviä lääkkeitä. Hankalassa ummetuksessa niitä voi käyttää pitkiäkin aikoja. Suolta stimuloivat lääkkeet sennosidi ja bisakodyyli taas ovat tarkoitettu vain tilapäiseen muutaman päivän käyttöön. Pitkään käytettynä ne laiskistuttavat suolta ja vain pahentavat ongelmaa, joten ilman lääkärin suositusta niitä tulisi käyttää vain tilapäisenä apuna. Närästyslääkkeistä suolahapon erityksen estäjät ovat lääkkeitä, jotka tehokkaasti estävät mahan limakalvon suolahappoa valmistavien solujen toimintaa. Ne yleensä lievittävät tehokkaasti tilapäisiä närästysoireita. Ilman reseptiä ne on tarkoitettu ainoastaan lyhytaikaiseen käyttöön. Jos oireet eivät helpota kahdessa viikossa, pitää hakeutua lääkäriin. Itselääkinnän sijaan lääkäriin tulee mennä myös esimerkiksi silloin, mikäli oireet alkavat ensi kertaa yli 55-vuotiaana tai ovat jatkuvia, toistuvia ja voimakkaita, närästyksen lisäksi on muita oireita, kipu on jatkuvaa, liittyy rasitukseen tai säteilee selkään. Tällöin on riski että oireiden taustalla on jokin muu sairaus kuin tilapäinen refluksioire. – Omin päin pitkitetty happosalpaajalääkitys voi johtaa paksusuolen alueen ongelmiin, kuten infektioihin ja tulehduskipulääkkeiden aiheuttamiin verenvuotoihin, Tuominen kertoo. 2. Kipulääkkeet Ilman reseptiä saatavat kipulääkkeet on tarkoitettu ainoastaan lyhytaikaiseen käyttöön. Tulehduskipulääkkeillä (itsehoidossa nieltävinä valmisteina ibuprofeeni, ketoprofeeni, naprokseeni ja asetyylisalisyylihappo) yleisin haitta on ruoansulatuskanavan ärsytys, joka voi tulla esiin jo lyhytaikaisessa käytössä. – Suuret annokset pitkään käytettynä altistavat maha-suolikanavan ärsytykselle, ja itsehoito on tällöin potentiaalisesti vaarallista, koska seurauksena voi olla hankalahoitoinen tulehduskipulääke-mahahaava, Tuominen sanoo. Pieni osa astmaatikoista voi saada tulehduskipulääkkeistä astmakohtauksen. Kahta tulehduskipulääkettä sisältävää valmistetta ei pidä käyttää yhtäaikaisesti. Se ei tuo lisähyötyä, vaan haitat lisääntyvät. – Aina ei esimerkiksi muisteta, että flunssalääkkeenä markkinoitu Finrexin sisältää asetyylisalisyylihappoa, joten sen lisäksi ei pidä samanaikaisesti ottaa muuta tulehduskipulääkettä, Mustalammi sanoo. Parasetamoli on yleensä turvallinen kipu- ja kuumelääke lyhytaikaisessa käytössä, kunhan annostusta noudatetaan. Aikuisilla itsehoidon enimmäisvuorokausiannosta 3 grammaa ei saa ylittää, sillä suuremmilla annoksilla maksavaurion riski kasvaa. Yksittäisenä kipulääkkeenä parasetamolin käyttö on lisääntynyt merkittävästi. – Itselääkinnässä syntyy helposti tilanne, jossa parasetamolia saadaan samanaikaisesti monesta eri valmisteesta, Tuominen lisää. 3. Yskänlääkkeet Nykyään yskän hoidossa ei suositella käytettävän yskänlääkkeitä, sillä ne ovat tutkimusten mukaan paitsi tehottomia, myös mahdollisesti haitallisia. Yskänärsytystä lievittämään tarkoitetuissa lääkkeissä vaikuttavina aineina on esimerkiksi opioidiryhmän lääkkeitä, jotka voivat keskushermostoon vaikuttavina aiheuttaa pahimmassa tapauksessa lapselle vakaviakin haittoja. Käypä hoito-suosituksen mukaan lasten yskänlääkkeet eivät helpota oireita lasten akuutissa yskässä, ja ne saattavat aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia. Tutkimusten mukaan yskänärsytystä lievittävien lääkkeiden tehosta yskään ei ole uskottavaa näyttöä aikuisillakaan. – Myöskään limaa irrottavien yskänlääkkeiden teho ei ole nykytiedon mukaan kummoinen. Tavallisessa flunssayskässä niistä tuskin on apua, Mustalammi huomauttaa. Yskänlääkkeitä myydään monella eri kauppanimellä: yskänärsytystä lupaavat lievittää esimerkiksi Silotoc ja Katapekt ja limaa irrottaa esimerkiksi Medipekt, Mucovin ja Bisolvon. Yleisesti käytetty yskänlääkeaine, johon liittyy tunnettu keskushermostohaittavaikutusten riski on myös dekstrometorfaani (Resilar ja Rometor ratiopharm). Mustalammin mukaan flunssayskään ei ole olemassa tehokasta hoitoa. – Hunaja tai minkä tahansa nielua kosteuttavan nesteen nauttiminen saattaa helpottaa oireita. Botulismiriskin takia hunajaa ei saa käyttää alle 1-vuotiaille lapsille. 4. Vilustumislääkkeet Suomessa vilustumislääkkeiden kategoriassa on yksi myyntiluvallinen lääkevalmiste: mentolia, kamferia, tymolia ja eteerisiä öljyjä sisältävä voide, jota myydään kauppanimellä Vicks Vaporub. Sitä käytetään ulkoisesti tai höyryhengitykseen. – Nykyisen tutkimusnäytön valossa tällaisella voiteella ei ole uskottavaa tehoa flunssaoireisiin, Mustalammi sanoo. Valmistetta ei saa käyttää alle 2-vuotiaille mahdollisten hengityskatkosten riskin takia eikä alle 6-vuotiaille höyryhengitykseen. Tuomisen mukaan tietyissä itsehoitolääkkeissä kyse voi olla tottumuksestakin. – Esimerkiksi flunssassa voi olla totuttu käyttämään esimerkiksi Finrexiniä, jossa ei kuitenkaan ole mitään lääkeainetta, jonka olisi osoitettu vaikuttavan flunssan taudin kulkuun – oireita se voi jonkin verran helpottaa, Tuominen toteaa. 5. Nenän limakalvoja supistavat sumutteet Nuhaista nenää aukaisevissa sumutteissa vaikuttavana aineena on joko ksylometatsoliini tai oksimetatsoliini. Ne supistavat nenän limakalvoja ja aukaisevat tukkoista nenää. Mustalammin mukaan merkittävimpänä valmisteita koskevana huolena on liian pitkäaikainen käyttö. Valmisteesta riippuen enimmäishoitoaika aikuisille ja isommille lapsille on 7–10 päivää, pienille lapsille 3–5 päivää. –Pitkäaikaisessa käytössä nenän limakalvo ärtyy ja voi tottua lääkkeen supistavaan vaikutukseen: limakalvolle syntyy siis fyysinen riippuvuus lääkkeestä. Tämä voi johtaa kierteeseen, jossa annoksien lisääminen vain johtaa entistä pahempaan tukkoisuuteen. 6. Imeskelytabletit kurkkukipuun Kurkkukivun hoitoon markkinoidaan lukuisia itsehoitolääkkeinä, joita on saatavilla imeskelytabletteina ja sumutteina. Osassa kurkkutabletteja (esimerkiksi Strepsils, Posirex ja Med-angin) vaikuttavina aineina ovat amyylimetakresoli ja 2,4-dibentsyylialkoholi. Ne ovat antiseptisia aineita, jotka voivat paikallisesti tappaa bakteereita, sieniä tai viruksia. Flunssan kurkkukivun kukistamisessa niistä ei kuitenkaan ole hyötyä. – Nämä vaikuttava aineet eivät imeskeltyinä tapa flunssaa aiheuttavia viruksia suussa ja nielussa siten, että lääkkeen käytöllä olisi minkäänlaista vaikutusta flunssainfektion kulkuun. Koettu kurkkukipua lievittävä vaikutus aiheutuu todennäköisimmin itse imeskelystä, Mustalammi kertoo. Tuotteita myös markkinoidaan kurkkukipuun. – Valmisteet eivät kuitenkaan sisällä kipulääkettä tai puudutetta. Kahdessa itsehoitolääkkeessä (Bafucin ja Toncils) on antiseptisten aineiden lisäksi myös puuduteaine bentsokaiinia. Näiden lääkevalmisteiden hyväksytty käyttöaihe on ainoastaan ”suun ja nielun desinfiointi”, ei kurkkukivun lievittäminen tai kurkun puuduttaminen. – Valmisteiden sisältämillä pienillä puudutemäärillä ei ole uskottavaa kurkkukipua lievittävää vaikutusta, Mustalammi sanoo. Kurkkukivun paras apu on särkylääke Lisäksi on saatavilla tulehduskipulääke flurbiprofeenia (Strefen) ja bentsydamiinia (Septabene) imeskelytabletteina ja sumutteena suuonteloon. Niissä vaikutusmekanismi kurkkukipuun on Mustalammin mukaan sinänsä uskottava, koska valmisteet sisältävät kipulääkettä. – Julkaistu tieteellinen näyttö tällaisten paikallisvalmisteiden vaikutuksesta kurkkukipuun on kuitenkin varsin hataraa. Todennäköisesti imeskely itsessään näyttelee näissäkin merkittävää osaa kurkkukivun lievittymisessä. Mustalammin mukaan haittaavassa kurkkukivussa paras apu tulee nieltävästä kipulääkkeestä: tulehduskipulääkkeestä tai parasetamolista. – Lievään kurkkukipuun voi käyttää myös lääkkeettömiä imeskelypastilleja. Jos paikallisista kurkkulääkkeistä ei ole hyötyä, ei niistä varsinaista haittaakaan ole. Bentsokaiinia, bentsydamiinia tai flurbiprofeenia sisältävien lääkkeiden kohdalla on kuitenkin muistettava vakavan allergisen reaktion mahdollisuus, jos käyttäjä ennestään herkistynyt puudutteille tai tulehduskipulääkkeille. Eniten ostetut itsehoitolääkkeet: 1. Ruoansulatuskanavan sairauksien lääkkeet 2. Kipulääkkeet 3. Ihotautilääkkeet 4. Vitamiinit ja hivenaineet 5. Allergialääkkeet 6. Lihas- ja nivelsärkyjen paikallishoitoon tarkoitetut 7. Yskänlääkkeet 8. Nielun sairauksien lääkkeet 9. Vilustumislääkkeet 10. Nenän tukkoisuutta lievittävät paikallisvalmisteet (Lähde: Itsehoitolääkkeiden apteekkimyynti 2017, Suomen Lääketilasto)