Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Verotiedot

Kolumni: Maaseudusta luodaan vanhusten reservaattia

Yhteiskunnan kehityksen ideologiset veturit ovat kiskomassa Suomea aina vain eriarvoistuvampaan suuntaan. En ymmärrä alkuunkaan, että miksi kaikki halutaan keskittää kasvukeskuksiin. Tuleeko Suomesta hienompi maa, kun maaseutu ja sen ihmiset jätetään oman onnensa nojaan. Suosittua television viihdeohjelmaa siteeraten, tuleeko olla huolissaan, kun maaseudun ikärakenne aina vain vinoutuu. Eihän siinä ole tolkun tolkkua, että vanhukset sullotaan maaseudun reservaatteihin ja aktiiviväestö siirretään lainsäädännön ja taloudellisten houkuttimien koukuttamana kaupunkeihin. Olen seurannut elämänmenoa kymmenisen vuoden ajan Espanjassa Costa Blancan aurinkorannikolla. Enkä ole voinut välttyä ajatukselta, että ei tällainen vanhusten paratiisikaan mikään yhteiskunnan ihannemalli ole. On toki paljon helpompi hengittää, kun on lämmin koko ajan, mutta ainakin minä kaipaan lasten ja nuorten ääniä ja sellaista tuiki tavallista arkea ympärillä. Suomessa on vihdoin herätty keskustelemaan kaksinapaistuvan yhteiskunnan syvenevistä ongelmista. Kaikki tunnustavat tosiasian, että esimerkiksi asuntokaupassa eletään näinä päivinä armotonta pudotuspeliä. Maaseudun ja maaseutukaupunkien kiinteistöt menevät kaupaksi vain pilkkahinnalla. Tiedän monia eläkkeelle siirtyneitä, jotka ovat jääneet myymättömän asuntonsa loukkuun. Lähemmäksi lapsia ja lastenlapsia pitäisi päästä asumaan, mutta pitkäaikainen koti ei mene kaupaksi millään ilveellä. Palvelujen järkiperäistäminen ja perusteltu keskittäminenkin helpottavat ikääntymiseen liittyvien ongelmien ratkaisemista. Palvelutalot ja hoitolaitokset eivät ole reservaatteja, vaan järkeviä tapoja hoitaa viimeisille elinvuosille kasaantuvat rempat. Mutta vanhusten kylässä en haluaisi loppuelämääni viettää. Sitä alkaa itsekin laahustamaan, kun huomaa, että se on vanhusten kylässä vallitsevin kävelytyyli. "Asuntokaupassa eletään näinä päivinä armotonta pudotuspeliä.