Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Verotiedot

Taidekoulun entiset opiskelijat ovat saaneet vapauden toteuttaa itseään

–Tuntuu, ettei ole enää mistään kotoisin, tuumaa Kauko Nissilä tutustuessaan Kankaanpään taidekouluun. Syy hänen tokaisulleen on ymmärrettävä: Hän on yhdessä vaimonsa Maarit Nissilän kanssa oppilaitoksen vanhoja opiskelijoita, mutta 1960-luvun oppimisympäristö on jo täysin kadonnut. –Opiskelin entisellä eläinlääkärin talolla sekä viipalekoulussa. Niitä ei enää ole, vaan täällä on kaikki muuttunut. Kauko Nissilä on kotoisin Siikajoelta, Maarit Nissilä Turusta, jossa pari nykyisinkin asuu. –En ollut kiinnostunut Turun piirustuskoulusta, vaan halusin pois kotiympyröistä. Sattumalta kuulin Kankaanpään taidekoulusta, Maarit Nissilä kertaa. Opiskelupaikasta löytyi myös elämänkumppani. –Äiti varoitteli tänne lähtiessäni, että "et sitten hanki sieltä mitään risupartataiteilijaa", hän nauraa. Sittemmin Nissilät ovat luoneet uraa taiteilijoina, Maarit Nissilän kuvanveistäjänä ja Kauko Nissilä kuvataiteilijana. Opiskeluaikana taidekoulun linja oli konkretismi, geometrinen ja kirkasvärinen maalaustyyli. –Kolmannella luokalla alkoi tuntua, että se on niin ohjelmallinen tyyli, että menen umpikujaan. Lähdin siitä pois, kuten myös moni muu, mutta se ei tarkoita, etten arvostaisi sitä, mitä tyylisuunta on saavuttanut, Kauko Nissilä miettii. –Kohdalleni sattui koulussa tosi hyvä porukka. Saatoimme keskustella opettajienkin kanssa. Kun opiskelijat aloittavat opiskelun, on heillä into ja henki päällä – varsinkin, jos opiskelija on päässyt opiskelemaan haluamalleen alalle. Ammattina kuvataiteilijan työ on kuitenkin vaikea, Nissilät toteavat. –Koulut ja niiden hienot puitteet antavat vääristyneen kuvan siitä, mitä kuvataiteilijan työ tulee olemaan. Useimmat joutuvat hakemaan toimeentulon muualta kuin kuvataiteesta. Sillä tavalla ovat tehneet myös Maarit ja Kauko Nissilä. Opiskelujen jälkeen Kauko Nissilä työskenteli eläkeikään saakka arkkitehtitoimistossa piirtäjänä ja Maarit Nissilä muun muassa kuvaamataidon opettajana sekä Turun taidemuseon museomestarina. –Kun toimeentulo on tullut muualta, on ollut vapaus tehdä kuvia ilman, että niitä on pitänyt laskelmoida, he kertovat. –Nyt kun olemme molemmat eläkkeellä, on kiva olla kokopäiväinen kuvanveistäjä, Maarit Nissilä toteaa. Hän on työskennellyt myös alan valtakunnallisilla näköalapaikoilla, kuten Turun Taiteilijaseura ry:n sekä Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton puheenjohtajana ja Suomen Taiteilijaseuran hallituksessa. –Vaikka SKJL vei paljon aikaa, antoi se näköalaa siitä, mitä kuvataide ammattina on ja miten siihen voi vaikuttaa. On tärkeää, että taiteilijat ajavat asioitaan, Maarit Nissilä sanoo. Vuosien varrella Nissilät ovat pitäneet yli 20 yhteistä näyttelyä. Kauko Nissilä tekee itse tehdylle paperille sekatekniikalla improvisaatioon pohjautuvia teoksia – hänen suuntansa on vapaus. –Improvisointi vapautti mielikuvituksen. Olen luonteeltani levoton; jokainen kuva on oma ratkaisu, oma idea ja jokaisella on oma syynsä. En halua sitoutua esimerkiksi geometrisyyteen. Maarit Nissilä löysi oman tekniikkansa taidekoulussa. –Kuvataide oli jo kouluaikoina tärkeä aine, mutten voinut kokeilla eri materiaaleja. Kun pääsin tänne, ja minulle annettiin savea, oli kuvanveisto selvä valinta. Nykyisin valan työt itse pronssiin. Kuvanveistossa on tärkeää hallita tekniikka, ei vain näkemys sisällöstä. "Kun toimeentulo on tullut muualta, on ollut vapaus tehdä kuvia ilman, että niitä pitänyt laskelmoida." Maarit ja Kauko Nissilä