Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Vaalikone

Kolumni: Kyllä sieltä se lääkäri löytyi

Sampakosken taistelu on kaikesta synkkyydestään huolimatta legendaarinen yhteenotto Pohjois-Satakunnassa. Jo vuosia sitten aiheeseen sen suuremmin perehtymättä olen kuullut tarinoita valkoisten puolella taistelleesta kunnanlääkäristä, joka teki konekiväärillä tuhojaan Sampakosken peltoaukeilla. Erään tarinan mukaan kyseessä olisi ollut Lavian kunnanlääkäri, mutta se ei pidä paikkaansa. Kyseessä oli huittislainen lääketieteen kandidaatti Eero Loimaranta. Loimaranta oli hyvä ampuja ja Sampakoskella hänen konekiväärinsä aiheuttikin eniten tuhoa punaisten joukossa. Toki Loimarannan kuularuisku oli taistelun aikana myös erinomaisissa asemissa ylämaastossa, mistä oli hyvä ampuma-ala. Taistelussa ei armoa annettu. Paitsi hevosille. Perimätiedon mukaan taistelun aikana muun muassa juuri konekivääriä käyttäneellä Loimarannalla oli suuri ongelma. Hän ei halunnut ampua hevosia vaan ihmisiä. Tilanne tuli eteen Sampakosken talon läheisyydessä, mihin oli kertynyt kymmeniä hevosia ajomiehineen. Kapealla tiellä hevosia rekineen ei saatu käännettyä tulosuuntaan, vaan ne jäivät taistelun keskelle. Sota on julmaa, mutta taistelutilanteessakin pieni inhimillisyys antoi syyttömänä tulilinjalla oleville hevosille armoa. Maineikkaan, ja myös Satakunnan rintaman kannalta merkittävän taistelun tarkempi tutkiminen oli todella antoisaa. Siitä suuri kiitos kuuluu Risto Suuriniemelle, joka hyvinkin yksityiskohtaisesti osasi kertoa taistelun etenemisestä ja yleisestikin sisällissodan aikaisesta tilanteesta Pohjois-Satakunnassa. Suuriniemeltä löytyi valtavasti perimätietoa, olihan hänen sukunsa tilalla rooli taistelun aikana. Lisäksi punaisten kaatuneet kerättiin Suuriniemen tilan riiheen ja 39 vainajaa haudattiin tilan lammashakaan, missä ne ovat edelleen. Sisällissodan jälkeen Suuriniemen tilan isäntä joutui siirtämään riihen uuteen paikkaan. Kymmenet vainajat olivat riihessä useamman viikon, joten hautaamisenkin jälkeen paikalliset kaihtivat paikkaa. Kuolema oli merkinnyt paikan, joten kukaan ei halunnut työskennellä siellä. Ainoa ratkaisu oli siirtää riihi kokonaan uuteen paikkaan. Kirjoittaja on Alma Median toimittaja, joka on perehtynyt sisällissodan vaiheisiin Pohjois-Satakunnassa. "Hänellä oli suuri ongelma. Hän ei halunnut ampua hevosia vaan ihmisiä."