Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Verotiedot

Alakoski on mieltynyt aitoon villin lännen henkeen

Villi länsi eli kukoistustaan 1950- ja 1960-luvuilla. Tuolloin John Wayne , Gary Cooper ja kumppanit ratsastivat auringonlaskuun, jahtasivat intiaaneja ja ajoivat karjaa. Pikkupoikia länkkärit kiinnostivat ja kuinka ollakaan, myös lännenmiehistä kertovat sarjakuvat olivat suosionsa huipulla. Tex Willereitä ahmi tuolloin myös Kankaanpään Santaskylässä lapsuuttaan ja nuoruuttaan elänyt Matti Alakoski . Länkkäri-innostus ei jäänyt vain sarjakuvien lukemiseen, vaan pian Alakoski piirsi veljiensä kanssa omia lännensarjoja ruutuvihkoihin. –Piirsimme sarjakuvia keittiön pöydällä. Välillä äiti hätisti meidät pois, kattoi pöydän ja sitten syötiin. Heti kun pöytä oli ruokailun jälkeen siivottu, me velipoikien kanssa ryhdyimme jälleen piirtämään, muistelee Alakoski. Perheen vanhemmille poikien piirustusharrastus sopi oikein hyvin. Välillä tosin isä hätisti töihin. –Piirustelut jäivät hetkeksi, kun isä tuli hakemaan meitä peltotöihin, mutta heti pellolta päästyämme piirtely jatkui. 1960-luvun puolivälissä sarjakuvien piirtäminen alkoi jäädä vähemmälle. –Niin kuin yleensä käy, iän karttuessa pojille tulee muitakin mielenkiinnon aiheita. Plikat alkoivat kiinnostamaan, ja ryhdyin kulkemaan isän kanssa rakennuksilla. Rakennustöiden ohessa piirtely pysyi kuitenkin mukana, hieman eri muodossa vain. –Aikoinaan talojen seiniin laitettiin pahvit. Seiniin piirrettiin lännenmiehiä, ennen kuin pistettiin pahvi eteen. Niitä piirustuksia on varmasti sadoissa paikoissa. Vuonna 1962 Matti Alakoski oli rakentamassa Heikki Yli-Kovaselle omakotitaloa. Alakosken veljekset piirsivät lastenhuoneen seinän täyteen länkkäriaiheisia kuvia, koska sille seinälle piti tulla komerot. –Vuosituhannen vaihteessa Heikki tuli torilla kysymään, että haluaisinko nähdä piirustukseni? Muistin vielä sen työmaan ja kysyin, että eikös sille seinälle pitänyt rakentaa komerot? Heikki vastasi, että komeroita ei rakennettu, ja lapset värittivät seinällä olevia kuvia niin korkealle kuin ylsivät. En käynyt sitä seinää koskaan katsomassa, mutta tarina jäi mieleen. Vaikka Matti Alakoski teki elämänuransa rakennuksilla, taidekouluun lähteminenkin kävi joskus mielessä. –1964 rakensimme Unto Kärjelle omakotitaloa ja kuten silloin meillä oli velipojan kanssa tapana, piirsimme seinille kuvia. Kerran Unto toi jonkin paikallisen taiteilijan katsomaan rakenteilla olevaa taloa, ja taiteilija ihastui kuviimme. Hän kysyi kuka kuvat on piirtänyt ja Unto totesi, että Väinön pojat. Isäni nimi oli Väinö. Taiteilija oli saman tien lähettämässä meitä taidekouluun, lupasi antaa jopa suositukset, että edes pääsykokeisiin ei olisi tarvinnut mennä. Isä kuitenkin totesi, että ei pojat mihinkään lähde. Pojat rakentaa taloja. Silloin tällöin Alakosken veljekset makustelevat tapauksella. –Siinä oli varmasti yksi elämän risteyspiste. Olemme miettineet, millainen elämämme olisi ollut, jos olisimme lähteneet taidekouluun? Olisiko se ollut paljonkin erilaisempaa kuin ura rakennuksilla? Todennäköisesti. Sitä elämää ei kuitenkaan ole, nyt on eletty tätä elämää ja hyvä niin. Aktiivisempi sarjakuvien piirtäminen jäi työuran tieltä lopulta 55 vuodeksi, kunnes pari vuotta sitten elämäntilanne muuttui. Työelämä oli jäänyt taakse, ja Alakoski kaivoi jälleen ruutuvihkon esiin. Meni keittiön pöydän ääreen ja ryhtyi piirtämään. –Piirtäminen vei mennessään. Tässä se on minun ateljeeni, keittiön pöydällä, toteaa Alakoski ja näyttää keittiössä ikkunan vieressä sijaitsevaa piirustuspaikkaansa. Nykyään Alakoski ei enää piirrä ruutuvihkoihin, vaan puhtaisiin, A4-kokoisiin arkkeihin. Piirtämiseen ei ole pakonomaista tarvetta, silloin piirretään kun inspiraatio iskee. Tekeminen ei ole ajasta kiinni. Välillä mies piirtää aamulla, välillä illalla. Ainoastaan kesällä piirtäminen jää vähemmälle, koska silloin on paljon tekemistä ulkona. –Joskus piirrän yhden kuvan, joskus taas istun tässä piirtämässä tuntikaupalla. Eräänä iltana istahdin piirtämään ja havahduin seuraavan kerran kun kello oli viisi aamulla. Olin niin keskittynyt tarinan kuvittamiseen, että en huomannut ajan kulua lainkaan. Alakosken kuvittamat tarinat perustuvat tavalla tai toisella vanhoihin Tex Willereihin. –Idea on se, että Tex Willer ja Kit Carsson ovat tarinoissa jo vanhoja miehiä ja he muistelevat yhdessä menneitä. Vaikka muistelmissa pyssyt paukkuvat, vanhat miehet eivät enää paukkurautojen kanssa heilu. He istuvat nuotion äärellä ja muistelevat. Muistelmissa sitten pyssyt paukkuvat länkkärihengen mukaisesti. Ennen piirtämistä Alakoski hahmottaa tarinan melko tarkasti mielessään. Piirtämisen mies aloittaa lyijykynällä hahmottelemalla. –Hahmottelen ensin lyijykynällä, jotta esimerkiksi hahmojen mittasuhteet menevät oikein. Varsinaisen piirtämisen teen tussilla. Lopuksi vielä väritän kuvan, ja niin ruutu on valmis. Alakosken Tex ja Kit -sarjakuvissa on aina tietty runko. –Mielestäni sarjakuvassa pitää olla jokin sanoma, myös huumoria pitää löytyä. Sellaista tarinaa on mukava kuvittaakin. Huumorin lisäämiseksi Alakoski on joihinkin tarinoihin sisällyttänyt roolit myös hevosille. Kuten päähenkilöt Tex ja Kit, myös heidän hevosensa ovat jo vanhoja ja muistelevat keskenään menneitä seikkailuja. Pelkästään itselleen Alakoski ei tarinoitaan piirrä. Hän julkaisee noin kerran kuukaudessa tarinan Facebookissa Masala-nimellä. –Siskoni kannusti minua julkaisemaan piirroksiani. Lopulta loimme yhdessä Masala-nimisen profiilin Facebookiin. Kaikki lähti siitä, että siskoni halusi julkaista vanhaan sotilasvihkoon tekemiäni piirroksia 1960-luvulta. Joskus olemme miettineet, että pitäisikö näitä julkaista oikein myyntiin asti, mutta nykyinen käytäntö sopii minulle oikein hyvin. Tässä voi piirtää ilman paineita, silloin kun itselle sopii. Kankaanpääläinen harrastajasarjakuvapiirtäjä. Syntynyt Kankaanpään Santaskylässä vuonna 1943. Asuu nykyään Käpylän kaupunginosassa. Piirtänyt villiin länteen liittyviä sarjakuvia lapsesta asti. Harrastus jäi työuran jalkoihin, mutta löysi piirtämisen uudelleen pari vuotta sitten. Teki työuransa rakennusalalla. Oli rakentamassa muun muassa Kankaanpään koulukeskusta, taidekoulua, Impivaaran päiväkotia ja noin sataa omakotitaloa. Julkaisee sarjakuvatarinoita noin kerran kuukaudessa Facebookissa nimellä Masala. Mielestäni sarjakuvassa pitää olla jokin sanoma, myös huumoria pitää löytyä. Sellaista tarinaa on mukava kuvittaakin. Matti Alakoski