Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Tulospalvelu

Vainajien kohtelu kummastutti

Kauvatsalainen Onni Korpela osallistui sisällissotaan Porin pataljoonan 3. komppaniassa. Korpela piti sodan aikana päiväkirjaa. Hän osallistui Pomarkun taisteluun 9. maaliskuuta ja muisteli tapahtumia päiväkirjassaan. "Taistelun aikana saatiin kuulla useita kertoja, miten punaiset rintamalla kirosivat ja pitivät aikas elämää. Heidän päällikkönsä kiroilivat miehiään niin sanomattomasti siitä, että miehet eivät pysyneet ketjussa eivätkä hyökänneet eteenpäin. Punaisten tykki oli asetettu Peltomaan talon taakse, minkä ympärillä oli paljon miehiä. Tätä tykkiä kohden suunnattiin valkoisten kuulat, ainakin konekiväärit ampuivat sinne pitkiä nauhoja yhtämittaa. Viimein sieltä kuului huutoa, että mitä nyt on tehtävä, kun miehiä kaatuu yhtämittaa ja apua ei tule lisää. Samalla vaikenikin tykin ammunta ja sieltä kuului vielä jonkin aikaa kovaa melua ja kiroilemista. Meidän hiihtomiehet olivat jo ennättäneet lähteä saarrostamaan vihollisjoukkoa, mutta heidän ei onnistunut päästä tekemään tuhoa vihollisen ketjussa, sillä ne olivat silloin jo jättäneet Pomarkun, jota he nimittivät Porin lukoksi. Taistelu päättyi nähtävästi punaisille suureksi tappioksi, mutta heidän mieshukastaan ei vielä saatu tietoa, sillä tappelu kesti puoli kuuteen saakka ja silloin oli jo siksi pimeä, ettei löydetty montaakaan punaisten ruumista." Taistelun jälkeen Korpela kummasteli päiväkirjassaan punaisten vainajien kohtelua. "Miks ei Suomen valkoiset pojat voineet menetellä vihollisvainajan kanssa yhtä inhimillisesti kuin he tekivät oman joukon vainajillekin, sillä olivathan he jo vaarattomia sekavassakin yhteiskunnassa." Lähde: Onni Korpelan päiväkirjasta julkaistiin otteita Satakunnan Vapaussoturi -lehdessä vuonna 2015. Päiväkirjan oli referoinut Mauri Paavilainen.