Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Vaalikone

Kolumni: Naisten kanssa reissussa

Kirjoitan tätä kolumnia Thaimaasta rantatuolista käsin. Meri on tyyni kuten mieleni. Olen naisten kanssa reissussa. Hotellimme sijaitsee rannalla. Se on muutaman hehtaarin kokoinen resort, joka on täynnä palmuja, suojeltavia kasveja ja kukkia. Omat pikku villamme on kuin keskellä kasvitieteellistä puutarhaa. Havainto. Linnut alkavat laulaa heti auringon noustessa välittämättä siitä että olen herkkäuninen. Stupid birds. Luonnon läheisyydestä saamme nauttia myös liskojen kautta. Vanhempien tyttärieni villaan tuli ekana yönä pikku lisko. Paljon hysteriaa. Paljon. Henkilökunnan toimesta se häädettiin pois, mutta tytöillä ei tule uni ilman isän jokailtaista liskotarkastusta. Ekana päivänä tein sen ńs. kunnolla, mutta muut illat olen lähinnä heilutellut taskulamppua nurkissa pari minuuttia ja sanonut et hyvä on. Hotelissamme ei ole yhtään suomalaista. Se on minulle ok. Näen suomalaisia paljon Suomessa, etten osaa kaivata niitä lomalla. Hotelliasukkaita on monesta kansallisuudesta, mutta kiinalaiset ja venäläiset lienee se isoin ryhmä. Venäläiset on helppo tunnistaa. Miehellä on aina lippis päässä ja joko shortsit tai paita, usein molemmat, ovat Adidaksen valmistamia. Venäläisillä on myös vaikea jonottaa, odottaa omaa vuoroaan, vaikka luulisi että nimenomaan venäläiset osaisivat Neuvostoliitto-taustasta johtuen jonottaa. Eilen olimme syömässä paikallisessa ravintolassa ja huomasimme, että naapuripöydissä oli vain venäläisiä. Jos olisi laittanut silmät kiinni olisi voinut kuvitella olevansa Krimillä. Ehkä vähän huono vitsi? Joku poliitikko sanoi kuuntelevansa herkällä korvalla. Minun tyttäreni ovat perineet minulta herkän sisäkorvan. Eilinen matka Phi-Phi saarille alkoi suurin odotuksin. Valitsin katamaraanityylisen aluksen, jotta tytöt eivät tulisi merisairaiksi. Tunnin merimatka onnistukin nappiin kunnes pysähdyimme snorklaamaan. Paatti pyöri ja ajoi ankkuriin, ristiaallokko keinutti venettä. Menemättä yksityiskohtiin seuraavat puolitoistatuntia olivat ”tunteiden vuoristorataa”. Onneksi pysähdyimme pääsaarelle pariksi tunniksi. Siellä tyttöjen olo tasaantui, ruoka taas maistui ja viikon isä antoi vasta nyt meripahoinvointia helpottavat pillerit. Unohtu kato. Tauon jälkeen kaikki sujuikin mallikkaasti. Toinen snorklaaminen ja loppuretki saarilla meni mukavasti kääntäen laivareissun reilusti plussan puolelle. Tänään ollaan vaan rannalla. Ei mennä mihinkään. Ei ehkä koko loppulomalla. "Luonnon läheisyydestä saamme nauttia myös liskojen kautta.