Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Eurovaalikone

Kansainvälinen tyttökaksikko on viihtynyt hyvin hevostenhoitajina Niinisalossa

Taulun mäellä, Niinisalon Ratsastajien toimipaikassa, on työskennellyt tammikuusta asti kaksi ulkomaalaista naista, Emeline Stetenfeld Ranskan Pariisista ja Giuliana Palazzolo Italian Torinosta. Molemmat ovat saapuneet Suomeen eurooppalaisen vapaaehtoistyöhankkeen kautta. Tämän on mahdollistanut EVS-organisaatio, joka toimii Eu:n alueella. EVS:llä on ollut merkittävä vaikutus monien tuhansien nuorten elämään viimeisten 20 vuoden aikana. –Minä löysin EVS:n eräästä facebook-ryhmästä kun tarkkailin työpaikkoja omalta alaltani, kertoo Emeline, joka on asunut pari viikkoa kauemmin Taulunkylässä kuin Giuliana. –Halusin opintojeni päätyttyä asua ulkomailla uusien kokemusten ja englannin kielen harjoituksen vuoksi. Valitsin Suomen, koska olen aina ollut kiinnostunut pohjoismaista. Halusin myös päästä kuuden opiskeluvuoteni jälkeen Pariisista rauhallisempaan paikkaan, ja mieluiten maaseudulle. –Myös minä olen aina ollut kiinnostunut Euroopan pohjoisimmista osista, myöntelee Giuliana. –Seitsemän vuoden hevosharrastukseni vuoksi tykkäsin tulla tänne Taulunkylään töihin hevosten pariin. Aamumme alkaa kello 7 jakamalla hevosille heinät. Sen jälkeen käymme aamupalalla ja jatkamme sitten töitä päästämällä hevoset tarhaan ja puhdistamalla karsinat aamupäivän aikana. Jaamme hevosille lisäksi päiväheinät ulos. Lounaan jälkeen siivoamme tallin käytävät ja viemme hevosille vettä. –Työpäivämme päätteeksi otamme hevoset sisään talliin ja jaamme ruoan niille, jatkaa Emeline. –Työpäivämme jälkeen iltaisin voimme sitten itsekin ratsastella. Emme ole aiemmin työskennelleet hevosten parissa, mutta minullakin on ratsastus ollut harrastuksena kolme vuotta. Onko tulevaisuudessa haluja omaan hevoseen? –Ehkä joskus, mutta en ole varma, sanoi Giuliana –Haluaisin kovasti, mutta kuvitelkaapas hevonen Pariisiin, jatkoi Emeline. Millaista on asua Taulunkylässä? –Tykkäämme kovasti hiljaisuudesta, vastaavat molemmat naiset. –Voimme kävellä metsässä hevosten kanssa tai ilman, koska täällä Hämeenkankaalla on tosi hyvät maastot ja reitit. Ihmiset ovat myös hyvin ystävällisiä meitä kohtaan, joten mikäs täällä on olla. –Joskus tulee vähän ylimääräistä säpinääkin. Erään kerran, kun olin kävelyllä, niin huomasin, että hevonen oli karannut tarhasta. Hieman siinä oli meillä hommaa, että saimme karkulaisen kiinni, kertoi Giuliana. –Vesiputki jäätyi kerran, ja olin ilman vettä pari päivää. Pääsin sitten asumaan muualle, kunnes vesi taas juoksi, kertoi puolestaan Emeline. –Erään kerran keittiö oli täynnä savua, kun piippu ei oikein vetänyt! Mutta pieniähän nämä ongelmat ovat olleet, kun tuo Taulun talon aavekin on onneksi niin ujo, että se on tuolla vintin puolella kun me olemme täällä alhaalla, nauroivat tytöt. Tyttöjen suomenkielen taito on hieman karttunut matkan varrella. –Olisimme halunneet tehdä tämän haastattelun suomeksi, mutta kielitaitomme ei vielä riitä, kertoivat Emeline ja Giuliana. –Toivommekin että joku opettaisi meille suomenkieltä. –Molemmat naiset ovat hyviä työntekijöitä, kiittelee Niinisalon Ratsastajien puheenjohtaja Matti Peurala . –He ovat oppineet nopeasti työt ja heistä on paljon apua päivittäisissä askareissa. He viipyvät Taulun mäellä aina ensi tammikuuhun saakka. "Pieniähän nämä ongelmat ovat olleet, kun tuo Taulun talon aavekin on onneksi niin ujo, että se on tuolla vintin puolella kun me olemme täällä alhaalla. Emeline Giuliana