Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Mielipide: Saattohoitajana lintumummolle

Tämä kokemus, josta lyhyesti kerron, on ollut minulle mieleen painuvin työsarallani hoitajana. Mummo pelkäsi lähes kaikkea ja kaikkia hoitotoimenpiteitä. Minä olin hänen saattohoitajanansa syksystä jouluun. Hän kieltäytyi syömästä lääkkeitä, ja määräsi, ettei hänelle saisi edes tehdä ruumiinavausta. Ainoa asia, mitä hän ei omien sanojensa mukaan pelännyt, oli kuolema. Sitä hän odotti. Hän uskoi ja luotti voimakkaasti Jumalaan. Ainoa asia, mitä hän murehti, olivat hänen häkkilintunsa. Hän rakasti lintujaan ja suri ajatellessaan kuka niille juottaisi lähdevettä, kun hän olisi poissa. Kaksi päivää ennen hänen kuolemaansa löysin hänet lattialta kaatuneena. Sain puhuttua hänet sairaalaan, kun lupasin, että hoidan lintuja sillä aikaa kun hän on sairaalassa. Rakkaudesta lintuihin hän olisi halunnut sieltäkin heti pois. Hän kuoli yöllä jouluna nukkumalla kauniisti pois. Ennen kuolemaansa hänelle näytettiin taivaan ihanuus, kauniit puut, ihana vihreys ja kukkaloisto, kimaltavan veden ja taivaan ääretön ihanuus. Minulle hän oli pyytänyt kertomaan, että hän näkee siellä jokin aika sitten kuolleen ystäväni. Mummolla ei ollut tietoa tästä asiasta. Minulle asia oli valtava vahvistus siitä, että elämä ei lopu kuolemaan, vaan jatkuu paikassa, josta raamatussa puhutaan. Hoitaja kertoi, että hän oli itkien kirjoittanut asioita paperille ylös. Mummo oli jo aikaisemmin pyytänyt häntä kirjoittamaan paperille, että minä saan ottaa linnut omakseni. Välillemme oli muodostunut ystävyys. Linnut ovat jo kuolleet, mutta muisto lintumummosta ei unohdu koskaan. Minulle kokemus on ollut niin vahva, että en hetkeäkään epäröi Raamatun totuutta. Usko vaihtuu näkemiseksi