Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit

Kolumni: Kellä aika, sillä onni

Elämä on suoritteiden ketju. Kasvatetaan lapsia. Ostetaan talo. Kesämökkikin – pitäähän sitä rentoutua. On viikkosiivous, juhannussiivous ja konmaritus. Mökillä pitää tehdä kevättyöt, että voi sitten myöhemmin rentoutua. Kutsutaan kaveritkin mökille! Ensin pitää tietysti tampata, tuulettaa ja siivota. Kuskataan lapsia harrastuksissa, tehdään oikein oma lukujärjestys, että kaikki muistavat, missä kenenkin pitää olla – suorittamassa jotain. Syke nousee ja väsyttää. Itsekin pitäisi liikkua, että jaksaa taas. Ja ne työt! Pakko painaa pitkää päivää. Kiire, kiire, kiire. Pitäisi tehdä, mieluummin enemmän kuin vähemmän. Deadlinet pysyvät jonossa, tuska omasta riittämättömyydestä ahdistaa. Suoritusta. Päivästä ja viikosta toiseen. Tammikuussa minut pysäytti kaatuminen. Pakollinen muutaman viikon tauko pisti miettimään elämän oravanpyörää. Olen ollut 23 vuotta yrittäjänä ja päästänyt useita kertoja suustani: En ole ehtinyt. On ollut niin kiire. –Sori, joudun perumaan, mutta just nyt on niin kiire, etten ehdi tavata, olen tuumannut hävettävän monta kertaa. Anteeksi! Vilpittömästi anteeksi. Pakollisen tauon aikana oivalsin: aikaa emme voi hallita, mutta voimme päättää, miten sen käytämme. Mikä tekee minut onnelliseksi? Mitkä asiat töissä ja vapaalla antavat eniten motivaatiota ja innostavat? Keskitytään niihin. Hetki ystävien ja perheen parissa synnyttää parhaat muistot. Pilvien tuijottelu tai oma hetki lempikirjan parissa lataa akut. Juuri nuo pienet hetket ovat itsesi kannalta kaikista tärkeimpiä. Anna armoa ja luo onnellisuutta – itsellesi. Elämästämme sitä tavallista arkea on 70 prosenttia. Jos onnistumme tekemään arjesta juhlaa, olisimme lähes täydellisessä onnellisuuden tilassa. WAU! Mitä kaikkea saisimmekaan aikaan, jos flow-tila olisi päällä 50–70 prosenttia viikossa? Koitan omassa päässäni kääntää kiireen tyhmyydeksi. On omaa tyhmyyttäni, jos elämäni on niin kiireistä, etten ehdi antamaan aikaa asioille, jotka ovat oikeasti arvoasteikollani tärkeimpiä: perhe, läheiset, ystävät, terveys, leppoisa tila luovuudelle, kuuntelu ja aito läsnäolo. Vääjäämättä ajattelen, miten tyhmä oikeastaan haluan olla? Laiskottelu on meille 70-luvulla ja sitä ennen syntyneille syntiä. Peppuako levittelet, kysyi ukkivainaa, jos perunapellolla ei homma käynyt taukoamatta. Meidät on opetettu siihen, ettei Luoja laiskoja ruoki. Eikä sekään ole kenenkään vika. Maailma muuttuu. Vähemmän on enemmän. Nuorempi sukupolvi on hiffannut, että sitku-elämä ei ole viisasta. Milleniaalit ovat muuttaneet ja muuttavat työelämää oleellisesti. Työ ei enää määrittele identiteettiä. Haluaisin oppia tuon tavan elää hetkessä. Se hetki on kohta ohi. Ainutkertainen tilaisuus. Napataan siitä kiinni. Kivoja juttuja sun kesään! "Hetki ystävien ja perheen parissa synnyttää parhaat muistot.