Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit

Kirjoituskilpailun satoa: Kaapan näkemys tulevaisuuden paikallislehdestä

Syytökset ovat usein kuultuja. “Maailma pienenee - miksi mädäntyä omassa nurkassaan? Olkaamme maailmankansalaisia; hylätkäämme alkukantaiset, nurkkapatrioottiset, filistealaiset tapamme! Paikallislehdillä ei ole sijaa globaalissa maailmassa - kadotkaa silppuriin, paikallislehdet - palakaa, menneen maailman muinaisjäänteet, kehityksen tulessa! Lukekaamme uutiset internetistä, televisiosta; kerätkäämme ne kenen tahansa luomilta, ideologisesti värittyneiltä nettisivuilta - tai jääkäämme autuaaseen tiedottomuuteen - mutta paikallislehteen emme tartu.” Näin lausuvat tuomiopäivän profeetat yhdessä, kovaäänisesti, herkeämättä, eivät ainoastaan epäillen, vaan myös toivoen, mutta, ikävä kyllä, täysin oikein. Paikallislehtien kulta-aika on menneisyyttä, johon ei ole paluuta, ne ovat evolutiivinen umpikuja, yksi porras viestinviejän yläpuolella ja yksi pangalaktisen tietoisuusverkon alapuolella. Jopa paikallislehtien urheimmat puolustajat palaavat väittelyistä katkennein miekoin, kun globaalin ajan kirurgisen kylmät loogiset argumentit paloittelevat heidät kappaleiksi. Toivoa ei ole. Vai onko? Vaikka paikallislehdet osoitettaisiin turhiksi tuhat kertaa, se ei muuta vieläkin kylmempää loogista huomiota: ihmiset tilaavat ja lukevat paikallislehtiä edelleen. Ihminen ei ole looginen olento, eivätkä aukottomimmatkaan argumentit kykene vakuuttamaan ihmisiä luopumaan paikallislehdistään, jos jokin niissä kiehtoo. Tärkeä tekijä paikallislehtien suosiossa on niiden tarjoama yhteisöllisyyden tunne. Eikö paikallislehti ole kuin kylän airut, joka ilmoittaa aina aamulla kaiken olevan hyvin, kuin yhteinen koira, jota jokaisen talon isäntä ruokkii, ja joka haukkuu aina vieraille ja ajaa rotat kellarista? Tällaiset toimijat, paikallislehti mukaan lukien, lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta, vahvistavat kunnan sisäistä identiteettiä, sitovat yhteisön yksilöt toisiinsa. Vaikka nykyajan ihanne on kosmopoliitti maailmankansalainen, totuus on, että kankaanpääläinen ihminen löytää paljon enemmän samaistuttavaa samalla alueella asuvasta ja samaa lehteä lukevasta ihmisestä kuin Lobamban Sanomia selailevasta swazimaalaisesta. Paikallislehden tarjoamaa yhteisöllisyyttä me juuri tarvitsemme 2010-luvulla, jolloin syrjäytyminen ja masennus ovat vakavia ongelmia. Vaikka paikallislehden uutiset eivät olisikaan suuria tai merkittäviä, niillä on silti arvoa. Vaikka usein mollataan uutisia siitä, miten Veeti pääsi eroon tupakasta tai miten Viljamin perhe-elämä sujuu, tarjoavat ne kuitenkin lukijoille mahdollisuuden nähdä kanssapaikkakuntalaisten elämään, luovat kuvan yhteisesti toimivasta ja elävästä kunnasta, ja viestivät lukijoille, että jokainen paikallinen on tarpeeksi tärkeä päästäkseen lehteen - ainakin teoriassa. Vaikka nykypäivän kansalainen saa kuulla liikaakin turhia tarinoita ystävistään ja tuttavistaan sosiaalisessa mediassa, lehdistön laatutaso on somemaailmaan verrattuna astronomisen korkea. Mediassa ihmiset luovat itsestään vääristyneen ja yksipuolisen kiiltokuvan kulissiksi - tämä amerikkalaissyntyinen sosiaalinen syöpä vääristää ihmisten ajatuksia toisista, itsestään ja elämästä yleensä. Korkealaatuinen paikallinen journalismi, joka kykenee pureutumaan tavallisen ihmisen todelliseen arkeen, on sekä välttämätöntä että valaisevaa. Kuka voisi edes käsittää, kuinka monen ihmisen aamua piristää lehden lukeminen kahvikupin edessä, hetkellinen pako modernin elämän oravanpyörästä, jokapäiväinen muistutus siitä, että lukija ei ole yksin, että hän kuuluu johonkin? Paikallislehdistö kykenee yhdistämään paikallisia ihmisiä, auttamaan yhteiskunnasta vieraantuneita, piristämään jokaista ihmistä ja tuomaan jokapäiväistä todellisuutta lähemmäksi. Niistä luopuminen olisi suuri menetys Suomen kansalaisille, paikalliskulttuurille, ja totuudelle. Kirjoittaja on Kankaanpään Seudun juhlavuoden kirjoituskilpailun voittanut yhteislyseon oppilas. "Tärkeä tekijä paikallislehtien suosiossa on niiden tarjoama yhteisöllisyyden tunne.