Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Tulospalvelu

Vihriälä, Pajunen, Tuomala, Uusi-Oukari... – KaMan vuoden 1968 joukkue kylvi lähivuosien menestyksen siemenet

Pesäpallokauteen 1968 lähdettiin Kankaanpäässä kovan pesäpallohuuman keskellä. Kankaanpään Maila oli kymmenvuotisen historiansa aikana noussut nopeasti kohti pesäpalloeliittiä ja lopulta nousu pääkallopaikalle, eli SM-sarjaan tapahtui syksyllä 1967. Suomensarjan länsilohko oli KaMan osalta sujunut tuona kesänä mallikkaasti. Kauden 11:stä ottelusta voittoja oli kertynyt 10, joilla irtosi sarjan jaettu kärkipaikka. Tuolloin lohkon voittaja nousi suoraa SM-sarjaan, mutta koska sekä KaMa että Työväen Mailapojat olivat päätyneet tasapisteisiin, nousija ratkaistiin uusintaottelussa. 17. syyskuuta Turussa pelatussa uusintaottelussa KaMa kaatoi tiukkojen vaiheiden jälkeen TMP:n juoksuin 12-7, ja himoittu pääsarjapaikka matkasi Kankaanpäähän. Asiantuntijat eivät povanneet KaMalle ruusuista debyyttikautta pääsarjassa, mutta joukkue itse oli eri mieltä. Joukkueen harjoitusmäärät olivat talven aikana kasvaneet Olavi Kokon johdolla, ja heti alkukaudesta oli nähtävissä että pelin kulkiessa joukkueella on mahdollisuudet vaikka mihin. Keskikesään saakka joukkue oli todenteolla kiinni mitalikamppailuissa, voittaen muun muassa Oulun Lipon sekä Vimpelin Vedon vieraskentillä. Loppukesästä meno hieman laantui, mutta kaudesta käteen jäi silti lopulta sarjan viides sija. Kauaksi eivät lopulta kuitenkaan mitalisijatkaan karanneet, sillä Maila jäi pronssille selviytyneestä Vimpelin Vedosta ainoastaan kolmen pisteen päähän. Ensimmäisellä pääsarjakaudella kylvettiinkin tulevien vuosien vahva menestys. Seitsemän seuraavan kauden aikana Maila nappasi sen seurahistorian tämän hetkisistä viidestä mitalista peräti neljä: hopeat vuosina 1971 ja 1972 sekä pronssiset mitalit vuosina 1969 sekä 1975. Vuonna 1975 Maila nappasi myös Suomen Cupin mestaruuden. Viidenkymmenen vuoden jälkeen tuolloiset sankarit nähtiin jälleen yleisön edessä, kun historian ensimmäinen pääsarjajoukkue oli kutsuttu kokonaisuudessaan juhlimaan Kankaanpään Mailan 60-vuotista taivalta Pattijoen Urheilijoita vastaan pelattuun juhlaotteluun. Osa on jo poissa keskuudestamme, ja osa oli muuten estynyt pääsemään juhlapäivään läsnä, mutta kahdeksan tuolloista kylän sankaria kuitenkin paikalla nähtiin. Yksi paikalle saapuneista oli Tuomo Vihriälä , joka tunnettiin pelivuosinaan hurjana pompun lyöjänä. Vihriälä ja "halkopomppu" onkin yksi syy, miksi pesäpallokentät ovat nykyään etukaarella varustettuja. –Vuoden 1965 keväänä kokeilin pomppua ensi kertaa Santahaminassa. Lyönti tuntui luonnistuvan ja päädyin kokeilemaan sitä sitten peleissäkin. Kyllähän se sielläkin tuntui toimivan. Viime kesänäkin tuli kokeiltua lyödä pomppua, mutta pakko myöntää, että ei se noussut enää ihan niin paljoa kun aktiivivuosina, totesi Vimpelin Vedon riveissä vuonna 1965 SM-kultaa voittanut Vihriälä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Legendojen mukaan menestys ei tullut silloinkaan ilman työntekoa. Joukko korostikin kehittymisen kannalta itsenäisen harjoittelun roolia. –Kauden jälkeen huilattiin kuukausi ja sitten palattiin harjoittelemaan. Itse tein aktiiviaikoinani omatoimista harjoittelua esimerkiksi tyylillä 200 lyöntiä 45 minuutissa, korosti harjoittelun merkitystä myös Seppo Uusi-Oukari . Kyseinen harjoitusmetodi olikin selvästi onnistunut, sillä Uusi-Oukari nappasi peräti kuusi lyöjäkuninkuutta perätysten vuosien 1971-76 aikana. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Erkki Rantamäki edusti pitkään KaMaa 60-luvun alusta saakka. Ainoaksi pääsarjakaudeksi Mailassa jäi kuitenkin vuosi 1968. Tuon kauden jälkeen hän siirtyi edustamaan paikallisvastustaja Ulvilan Pesä-Veikkoja yhdeksän kauden ajaksi. Tuolloisessa seurasiirrossa ei ollut taustalla suurta dramatiikkaa. –Perhesyyt saivat minut siirtymään Ulvilaan, ja sitä kautta myös lyhyemmät työmatkat. Tänne kun tulimme pelaamaan, niin tunnelmat olivat hieman ristiriitaiset. Toki sitä seuraa edustetaan, minkä paitaa milloinkin päällä kannetaan, totesi Rantamäki. Jorma Tuomala, Jorma Pajunen, Veijo Sävilammi, Seppo Paavola, Erkki Rantamäki, Esa Hänninen, Tuomo Vihriälä, Seppo Uusi-Oukari, Arvo Riittinen, Mikko Pajuniemi, Matti Autio, Taisto Mäkelä (pelaaja ja pelipäällikkö), Pertti Rajala (huoltaja), Olavi Kokko (valmentaja)