Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Eurovaalikone

Korpela talveksi etelään – suomalainen kirkko elää ja voi hyvin Kanarialla

Papin työ on useasti paljon muutakin kuin häitä ja hautajaisia. Rovasti Tarja Korpela on yksi esimerkki siitä, miten monipuolista pastorina toimiminen voi olla. Korpelan juuret ovat vahvasti Kankaanpään Lorvikylässä. Kansakoulun ja lukion jälkeen tie vei maailmalle. –Vuonna 1979 kirjoitin lukiosta ja sen jälkeen lähdin Helsinkiin opiskelemaan teologiaa. Siellä valmistuin yliopistosta vuonna 1985 ja tämän jälkeen sain ensimmäisen virkapaikkani Kuopion hiippakunnasta, kertoo Korpela uran alkuvaiheistaan. Vuonna 1985 maailma ja kirkko olivat vielä erilaisia. Tuolloin naisten ei ollut vielä mahdollista päästä pappisvirkaan. Ensimmäiset työvuotensa Korpela hoitikin lehtorin virkaa ensin Pyhäjärven seurakunnassa siirtyen puolen vuoden rupeaman jälkeen Oulun hiippakuntaan Tuiran seurakuntaan. Alun perin puolen vuoden viransijaisuus venähti lopulta 23 vuoden mittaiseksi. Korpela työskenteli lapsi ja perhetyöstä vastaavana pappina sekä aluekappalaisen tehtävissä. –Vuonna 1993 sain pappisvihkimyksen. Tuolloin Oulun hiippakunnassa toimi piispana Olavi Rimpiläinen . Hän ei vakaumuksensa mukaan vihkinyt naispappeja. Minäkin hain pappisvihkimystä Helsingin hiippakunnan silloiselta piispalta  Eero Huoviselta . Pitkä Oulun rupeama vaihtui Vantaan maisemiin vuonna 2007. Nykyään Korpela toimii Vantaan seurakuntayhtymässä johtavana kasvatustyön pastorina. Pitkä työ kirkon parissa sai tunnustusta toukokuussa, kun Helsingin piispa Teemu Laajasalo myönsi Korpelalle rovastin arvonimen. –Helsingin kapitulista soitettiin, ja kysyttiin haluaisinko ottaa vastaan rovastin arvonimen, jonka piispa haluaisi minulle antaa. Tietenkin tuntuu hyvältä, että se työ, joka usein myös jää näkymättömäksi saa tunnustusta tällaisen huomioinnin kautta. Syksyllä Korpelaa odottaa maisemanmuutos, sillä hän lähtee Kanariansaarten suurinta kaupunkia, Las Palmasia. –Ensimmäisen kerran lähdin saarelle lokakuussa 2012. Siitä reissusta jäi hyvä fiilis ja kokemus oli todella mielenkiintoinen. Las Palmasissa ja sen ympäristössä asustelee talvisaikaan 700–800 suomalaista, joista monet ovat talvehtineet paikkakunnalla jo yli 20 vuotta. Toki kaupungissa käy myös paljon turisteja. Gran Canarialla turistipappi löytyy Las Palmasin lisäksi myös Playa del Inglesistä. Saarelta löytyy myös oma turistikanttorinsa. –Asustelijoille ja myös turisteille seurakunta on omanlainen tukikohtansa. Esimerkiksi torstai-iltojen jumalanpalveluksissa kirkko on käytännössä aina täynnä. Saaren suomalaisille omat yhteisöt ovat isoja asioita, avaa Korpela. Jos Korpelan työ on Suomessa pitkälti muuta kuin perinteisiä kirkollisia toimituksia, Kanarialla työn rytmitys muuttuu. –Suomessa edes seurakuntapappina ei pääse joka sunnuntai saarnaamaan, mutta Kanarialla messu saarnavuoroineen on joka viikkoinen työtehtävä, josta olen tosi iloinen. Työn kuva luokin läheisen suhteen työntekijän ja seurakunnan välille. Yksi iso osa turistipapin työtä on myös olla apuna suomalaisille kriisitilanteen sattuessa. Tärkeässä roolissa ovat myös tavalliset sielunhoidolliset keskustelut ja ihmisten elämän jakaminen, suruineen ja iloineen. –Erityisesti Inglesissä on myös jonkun verran vihkitoimituksia. Avioliiton esteiden tutkinta on hoidettu jo Suomessa ja vihkiminen halutaan hoitaa saarella, meren tuntumassa, dyyneillä tai muissa kauniissa paikoissa. Vihkimisiä ja hääjuhlia on hoidettu esimerkiksi hotellien aulatiloissa ja palmujen alla, toteaa Korpela. "Esimerkiksi torstai-iltojen jumalanpalveluksissa kirkko on käytännössä aina täynnä. Saaren suomalaisille omat yhteisöt ovat isoja asioita. Tarja Korpela