Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Verotiedot

Rämisevän Rättärin tilalla ideat kukkivat

POMARKKU Suomalaisella maaseudulla on se hauska ominaisuus, että se tarjoilee yllätyksiä niille, jotka ymmärtävät poiketa soratien kuusimetsätaipaleelta oikeassa kohdin sivutielle. Yksi tällainen elämys on tarjolla Pomarkun Ruokejärvellä, missä jo muutaman vuoden ajan on perinteinen maatila muuntautunut uuteen malliin. Siitä on tullut Rämisevän Rättärin tila. Tilaa isännöi vapaa-aikoinaan Juha-Matti Kivistö perheineen. –Tuffani on rakentanut tämän tilan. Perin sen isältäni neljä vuotta sitten, Porissa asuva Kivistö kertoo. Paikka on kovinkin tuttu lapsuuden ja nuoruuden pitkistä kesistä. Pellot on nyt kuitenkin laitettu vuokralle, ja uusi isäntä katselee paikkoja uudenlainen käyttö mielessään. Osin sitä on jo syntynyt rakkaan rättäriharrastuksen myötä. Rättärirakkautta ei tosiaan voi olla huomaamatta. Eri asteisessa tilassa olevia rättisitikoita on siroteltuna ajotien varteen ja pihapiiriin. Ollaanhan Suomen 2CV-Killan varapuheenjohtajan omilla tiluksilla. –12 rättäriä, kuusi niistä ajokuntoisia, Juha-Matti Kivistö laskee. Ykkösajopelinä hänellä on tällä hetkellä rättisitikan koneella kulkeva Citroen Ami 8, joka tuntee nimen Aimo. Pitäähän ajopelillä nimittäin olla kutsumanimi. Pihasta löytyy muiden ohessa perheen ensimmäinen rättisitikka, Eemeli nimeltään. Eemelillä on jo noudettu laitokselta perheen esikoinen Konsta 27 vuotta sitten. Eipä ole ihme, että hänestäkin sukeutui aktiivinen rättäriharrastaja. Konsta Kivistön keltainen 2CV, Tiku-nimeltään, odottaa parhaillaan pihassa moottoriremonttia. Rättäri myös muuntuu moneksi. MIssäs muualla makkaran grillaaja istuisi kuin katkaistun rättärin peräpäässä, näin ainakin Kivistöillä. Pihaan on päätynyt myös muun muassa Porista löytynyt rättärin koneella varustettu lumikola! Neljä vaihdetta eteen ja yksi taakse. Kivistön haaveena olisi tehdä tilasta lasten ja nuorten leirikeskus. Hänellä on vuosien kokemus muun muassa iltistoiminnasta. –Videopajaohjaaja, matonkutoja ja sähköasentaja, Kivistö kuvailee laajaa osaamisaluettaan. –On 14–15-vuotiaita, jotka eivät vaikkapa ole koskaan sytyttäneet tulitikkua. Täällä voitaisiin tehdä ohjatusti ihan tavallisia juttuja ja olla vaan, lähellä luontoa. Paikka olisi aarre myös vanhuksille. Luonnollisessa miljöössä voisi muistella vanhoja aikoja, Kivistö visioi. Hän on työskennellyt paljon erilaisten projektien ja hankkeiden parissa. Tämäkin olisi sellainen, tosin toistaiseksi harrastuspohjalla. Isälleen Kivistö lupasi, että paikka säilyy perheen nuorison käytettävissä, ja nämä ovatkin kavereineen järjestäneet siellä muun muassa bändiviikonloppuja. Mikään hulppea leirikeskus ei suunnitelmissa siintele, paremminkin teltta- tai aittayöpymisen alue. –Vesi tulee omasta kaivosta ja puucee löytyy, ei sen ihmeempää. Varustelua pitää kohentaa, jos yleisötapahtumia aletaan järjestää enemmän, Juha-Matti Kivistö miettii. Isompia vierasmääriä on tilalla kyllä jo vieraillutkin rättäriharrastuksen myötä. Viime viikonloppuna koolla oli jälleen yli 40 autokuntaa ympäri Suomen. Yöpyjiä riitti telttoihin sekä katon alle aittaan ja päärakennukseen. Jokainen tuo ruoat mukanaan. Illan ohjelmaan kuuluu karaokea sekä saunomista kuusikulmaiselle siirtolohkareelle rakennetussa saunassa, jonka lattiasta löytyy jopa pieniä hiidenkirnuja. Pihapiirin isoon suuliin on laitettu illanviettotila - luonnollisesti rättärihenkinen. –Rakennusten kunnostus on vielä kesken. Olemme neljässä vuodessa päässeet hyvään alkuun sen kaiken tavaran siivoamisessa, mitä tänne on vuosikymmenten aikana kerätty. Kivistön mukaan jätetavaraa on jo viety pois kaksi rekkalastia ja sanomalehtiä 12 tonnia. –Pyrimme lajittelemaan tavaran mahdollisimman pitkälle. Se ottaa aikansa. Tilalla on kierrätyksen nimissä ehditty järjestää myös Turhan kirjallisuuden päivät, joihin lopulta saapui kirjallisuuden läänintaitelijakin. –Hullusta ideasta paisui isompi juttu kuin olimme ajatelleet. Niin täällä tahtoo kaikki saada alkunsa, Juha-Matti Kivistö tuuma ja näkemykseen yhtyy poika Konsta. Ideoinnin lahja on selvästi periytynyt. Uusia oivalluksia syntyy molemmilla tasaiseen tahtiin, kuten pieni elokuvateatteri vanhaan kellarirakennukseen. Aika näyttää, mikä toteutuu. Kenties ainakin Turhan materian päivä, jolloin itselle ylimääräinen tavara voisi lähteä kiertoon. Rämisevä Rättärin tilalla pyritään kuitenkin noudattamaan rättäriharrastukseen väkisinkin liittyvää elämänfilosofiaa: Ei saa olla kiire.