Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Kolumni: Lisää tuulivoimaa Satakuntaan, painakaa jarrua nyt

Tuulivoiman perässä on tällä hetkellä yksi jos toinenkin satakuntalainen kunta. Tämä johtunee hyvin pitkälti siitä, että verotus muuttui vuoden 2018 alussa. Alun perin kunta sai verotuottoa kiinteistöveron mukaan, mutta muutoksen jälkeen kunta verottaa voimalaa voimalaitoksena, eli muutos oli merkittävä, jopa yli kaksinkertainen. Olen itse ollut mukana päättämässä, kun Honkajoelle tuli yksi maan ensimmäisistä sisämaan tuulipuistoista, eikä se kaduta. Honkajoen myllyistä ei ole myöskään haittojen suhteen kuulunut mitään, vaikka siinä on asutustakin melko lähellä. Itse asiassa, olen pitänyt keskustelua vaikutuksista jopa hiukan foliohattu-hommina, vaikka en lähde väittelemään yksittäisten ihmisten terveyshaitoista. Ihmiset kokevat asioita monella eri tapaa, eikä minun asiantuntemukseni riitä olla puolesta tai vastaan. Muutaman myllyn rakentamista voi pitää jollain tasolla jopa sympaattisena merkkinä kehityksestä, mutta nyt aletaan puhumaan jopa kymmenien laitteiden kokonaisuuksista. Vastustus esimerkiksi Eurajoella ja Ahlaisissa on ollut kovaa, enkä ihmettele yhtään. Onko näitä nyt oikeasti mietitty ihan loppuun asti? Tutkittua tietoa haitoista ei ole tarpeeksi, olemassa olevakin on hyvin ristiriitaista. Päätökset kantavat kuitenkin kauaksi, ja pikaiset voitot eivät ratkaise kuntatalouksien pitkän tähtäimen ongelmia. Viimeksi Karviasta kuului, kuinka kaivataan suurta puistoa, mutta onko se sitten viisasta pitkässä juoksussa? Verotulot ovat siis se suurin houkutus, mutta nekään eivät ikuisesti säily nykytasolla. Ikääntyessään voimala maksaa vähemmän veroa, vaikkakin minimi jää 40 prosenttia alkuperäisarvosta, eli kokonaan se ei lopu, mutta hupenee huomattavasti. Voitokkaan laitoksen tuoton suhteen ei taas kannata yhteisöverosta puhua mitään, koska puiston omistaja voi olla missä vaan, usein myös ulkomailla. Mites sitten ne suuret pömpelit pitkin metsiä? Ok, metsän omistaja saa vuokratuloja, eikä mylly estä metsätaloutta sinällään. Pitää kuitenkin huomata, että myllyjen alta kaadetaan metsää isot palstat, eli yksi sukupolvi kerää vuokratuloja myllyistä, mutta vähintään seuraava nuolee näppejään. Lisäksi se on melkoinen määrä romurautaa ja betonia, joka metsään jää. Voimalan käyttöiäksi on nimittäin määritelty noin 20 vuotta. Toki voimalan omistaja hoitaa kapistukset sopimuksien mukaan pois, mutta entäs jos maalataan samanlainen uhkakuva kuin kaivoksista, eli sopivaan hetkeen ajoitettu konkurssi ja jälkihoito jääkin muille. Jälkihoitoon varautuminen pahimpien skenaarioiden mukaan on auttamattoman riittämätöntä. Ainahan sitä sanotaan, että tulevaisuutta tehdään tuleville sukupolville. Ollaanko nyt pikavoittojen toivossa jättämässä perintö, joka tulee maksamaan vielä liikaa?