Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

"Pelaaminen ei ole enää mukavaa, kun koko ajan sattuu johonkin päin kehoa” – Jouni Itävalo lopettaa uransa

663 ottelua ja 21 vuotta. Siinä Jouni Itävalon aikuisura pesäpalloilussa. Pääsarjatasolla, Superpesistä, Itävalo pelasi yhteensä 16 kautta, 553 ottelua. 38-vuotias Itävalo on päättänyt lopettaa uransa. Päätös ei syntynyt hetkessä. – Viimeiset pari vuotta olen joutunut kamppailemaan moninaisten loukkaantumisten kanssa. Yli 30 vuotta pesistä on jättänyt jälkensä kroppaan. Ongelmia on ollut muun muassa selän, lonkan ja polvien kanssa. Pelaaminen ei ole ollut enää mukavaa, kun koko ajan sattuu johonkin päin kehoa. – Lopettaminen alkoi todenteolla pyörimään mielessä viime talvena. Pelasin edellisen kauden vammojen kanssa taistellen ja koska viime talven harjoituskausi meni vammoja parannellessa, väkisinkin aloin miettimään lopettamista. Halusin kuitenkin pelata kauden, koska olin niin luvannut. Iso kiitos joukkueen fyssarille Kuusijoensuun Markukselle , hänen kanssaan saatiin mies pelikuntoon. Lopettamispäätöstä tuki myös yleinen hyvinvointi. – Se, että alle nelikymppisenä mies on sellaisessa kunnossa, että esimerkiksi portaissa käveleminen on pahimmillaan hidasta ja vaikeaa. Jokaisella askeleella pelkää, että akillesjänne paukahtaa poikki. Haluan, että uran jälkeen paikat ovat edes jollain tavalla kunnossa. Juttu jatkuu kuvien alapuolella. Itävalo on pelannut uransa aikana useassa seurassa. KaMan lisäksi mies on edustanut Vähäkyrön Viestiä, Imatran Pallo-Veikkoja, Oulun Lippoa ja Joensuun Mailaa. Varsinaisen isomman peliliikkeen uransa suhteen Itävalo teki kaudelle 2006, kun mies lähti Imatralle pelaamaan Superpesistä. Vuoden mittainen visiitti itärajalle päättyi käytännössä siihen, kun seura luopui paikasta pääsarjatasolla. – Jälkikäteen ajatellen kasvattajaseurasta lähteminen oli hyvä liike siinä vaiheessa uraa. En ollut enää mikään junnu, joten kehittyäkseen oli lähdettävä hakemaan uusia haasteita. Vuoden Imatralla pelaamisen jälkeen Itävalolle tarjottiin sopimusta Oulun Liposta. – Neljä Oulussa vietettyä vuotta olivat itselle merkittäviä. Pääsin pelaamaan mahtavien pelaajien ja persoonien rinnalla ja Vuorisen Jannen johdolla kehitimme peliä ja harjoittelua urheilullisempaan suuntaan. Oulun vuodet päättyivät hävittyyn pronssiotteluun. Seura meni syksyllä konkurssiin ja samaan aikaan KaMa nousi Superpesikseen. Tuli aika palata kotiin. KaMassa Itävalo pelasi kolme vuotta. – Se ajanjakso oli kaksijakoinen. Lähdettiin hakemaan menestystä, päästiin pudotuspeleihin ja joukkue oli täynnä huippupelaajia. Joukkue hajosi ja urheilullinen menestyskin jäi lopulta vaisuksi. Kauden 2013 päätteeksi tuli mahdollisuus hakea menestystä, kun Joensuun Maila tarjosi sopimusta. – Vuorisen Janne oli silloin JoMassa ja hän halusi minut joukkueeseen. Koppariksi minut silloin hankittiin, mutta lopulta löysin itseni etukentältä, missä pelasinkin koko sen kahden vuoden ajan mitä Joensuussa olin. Myös kärkietenijän paikka oli auki ja koska edellisellä kaudella juoksu oli kulkenut, päätin lähteä yrittämään. Siinäkin roolissa olin koko Joensuu-vaiheen ajan. Juttu jatkuu kuvien alapuolella. Kaksi Joensuussa pelattua vuotta toivat Itävalon uran ainoat SM-mitalit, kaksi pronssia. – Toisen Joensuu-kauden lopussa vaimoni Hanna alkoi odottaa toista lastamme. Pelihaluja löytyi ja olin hyvässä kunnossa, joten taas oli aika palata kotiin. Ulvilan ja Joensuun välinen kulkeminen ei oikein houkuttanut kahden pienen lapsen kanssa. Ulvilassa pelattiin tuolloin Ykköspesistä, joten sen vaihtoehdon Itävalo sulki pois. – Oli päivänselvä juttu, että jos peliura jatkuisi, se jatkuisi Superpesiksessä. KaMasta löytyi pelipaikka ja muutenkin KaMa oli looginen paikka, koska työpaikkani oli jo tuolloin Niinisalossa. ”Vaimolle lupasin muutama vuosi sitten, että kun lopetan urani menemme tanssikurssille. Pitäisiköhän sitä kuitenkin jatkaa vielä muutama vuosi?” Peliurastaan Itävalo kertoo saaneensa ennen kaikkea suuren määrän hyviä ystäviä. – Vuosien varrella on kertynyt valtavasti hyviä ystäviä, vanhimman lapsen kummitkin ovat Oulun aikaisia pelikavereita. Ylipäätään se joukkueessa oleminen ja eläminen on ehkä se paras asia. Vaikka vuosien varrelle on sattunut myös huonoja hetkiä, ei Itävalo osaa kertoa mitään tiettyä negatiivista asiaa. Uran yksittäinen huippuhetki löytyy kuitenkin helposti. – Haapajärvellä pelattu uusintaottelu suorasta putoamisesta Ykköspesikseen kaudella 2017. Siinä pelissä oli hurjat panokset, isommat kuin esimerkiksi mitalipeleissä. Hävisimme avausjakson, joten voidaan sanoa putoamisen olleen todella lähellä. Lopulta voitimme ottelun kotiutuslyöntikilpailussa. Samaan aikaan kun teki mieli tuulettaa lähes uskomatonta voittoa, ei kuitenkaan halunnut tuulettaa, koska tiesi miten kova kohtalo hävinneellä joukkueella silloin oli. Kempele putosi Ykköspesikseen. – Se oli otteluna niin poikkeuksellinen, että sen ajatteleminenkin nostaa edelleen ihokarvat pystyyn. Koko uraa miettiessään Itävalo haluaa kiittää erityisesti perhettään. Ilman perheen tukea huipputasolla pelaaminen ei olisi onnistunut. Juttu jatkuu kuvien alapuolella. Pesäpallon lopettaminen tuo Itävalolle paljon aiempaa enemmän vapaa-aikaa. – En ole vielä miettinyt mitä ryhdyn harrastamaan. Vaimolle lupasin muutama vuosi sitten, että kun lopetan urani menemme tanssikurssille. Pitäisiköhän sitä kuitenkin jatkaa vielä muutama vuosi? toteaa Itävalo pilke silmäkulmassaan. – Päällimmäisenä mielessäni on nyt se, että pääsen viettämään paljon enemmän aikaa perheen kanssa. Ehkä aloitamme vaimon kanssa jonkin uuden harrastuksen. Ja pian lapsemme ovat jo sen verran vanhoja, että harrastuksiin kuskaaminen syö kaiken vapaa-ajan, toteaa Itävalo.