Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Niinisalon sotilaskotisisaret asialla: Kassillinen kannustavia ajatuksia loppiaisena aloittaville varusmiehille – villaa varpaille ja pehmeyttä huulille

KANKAANPÄÄ Sotilaskotisisaret valmistautuivat perjantaina antaumuksella Porin prikaatin Niinisalossa palvelevien saapumiseen 6. tammikuuta. Silloin yli 1000 varusmiestä saa ekokassin, josta löytyy paljon tarpeellista infoa ja tykötarpeitakin. – Yli 40 vuotta näitä on lahjoitettu joka saapumiserälle. Ennen kassissa oli karkkia ja xylitol-purkkaa, kosmetiikkaakin, mutta ne ovat jääneet pois, muistelee Leena Manninen puuhakassin sisällön muuttumista ajanmukaiseksi. Viime vuodesta lähtien tavarat on pakattu ekokasseihin, sillä armeijassakin on tavoitteena vähentää muovin käyttöä. Manninen on ollut sotilaskotiyhdistyksessä 1973 lähtien. Anni Kujansuu on ehtinyt olla varuskunnassa töissäkin 32 vuotta. Vapaaehtoistyö mukaan luettuna yhteiseloa nuorten kanssa on hänellä takana jo 40 vuotta kuten Tuula Kalliokoskellakin . Helli Kangas tuli mukaan mieluisaan toimintaan 25 vuotta sitten. Kalliokoski otti talkoisiin mukaan myös tyttärentyttärensä Ella Vähäkankaan , jolle kokemus mummun työparina oli jo toinen. Hämeenlinnassa asuvana hän ei kuulu sotilaskotisisarten pikkusiskoihin. – Ikivihreitä on nyt kymmenkunta. Heistä vanhimpana Ester Eskola , Kalliokoski esitteli yhdistyksen pitkäaikaisimman sisaren jolla ikää on jo 96 vuotta. Sotilaskodissa Eskola työskenteli eläkeikäänsä 80-luvun puoliväliin saakka. – Aloitin pikkulottana jo vuonna 1930, Eskola kertoi kasvustaan isänmaalliseksi. Sotilaskotisisaret seuraavat tiiviisti maanpuolustukseen liittyvää uutisointia. Tiedossa on, että noin joka 10. varusmies keskeyttää palveluksen. Sotilaskotisisaret haluavat kuitenkin osaltaan luoda sellaista henkeä, että armeija-aika sujuisi hyvin. Pussiruokaa nuoret mahtavat sisarten mukaan syödä kotonaankin. Sitä tosin miettii, että riittääkö kasvisruoan lisääminen aterioilla paljon kuluttavien nuorukaisten tarpeisiin. – Minä ainakin käytän kermaa ja voita, puuttuu Eskola 96-vuotiaan tarmolla ruokakeskusteluun. Vuosien varrella on tainnut kaikki olla enemmän tai vähemmän pannassa samoin kuin punainen liha nykyään. Ikivihreät sotilaskotisisaret toivovat työlleen jatkajia. Pikkusisaria eli 10–16-vuotiaita nuoria mukana on jo parikymmentä. Sotilaskotisisaria vapaaehtoistyössä on lähes 180, joten toistaiseksi jatkuvuus on taattu. – Pikkusisaret osallistuvat kassien pakkaamiseen ja muun muassa sotilaskodin tuotteiden hinnoitteluun, Kalliokoski kertoo. Sotilaskotisisaret osaavat heti nimetä yhdistäviä voimia. Niitä ovat ennen kaikkea isänmaallisuus, voimakas puolustustahto ja maailman kiitollisimmat asiakkaat. – Tämä on antoisaa työtä nuorten parissa. Muuten taitaisin olla ihan kalkkis, kuvaa Leena Manninen kokemuksiaan. Monella heistä on muistoja myös Lapin leireiltä. – Olen ampunut tykilläkin ja panssarivaunustakin minulla on kokemuksia, Eskola muistelee vuosikymmenten takaisia kesäleirejä lämmöllä. "Tämä on antoisaa työtä nuorten parissa. Muuten taitaisin olla ihan kalkkis! Leena Manninen Sotilaskotisisar vuodesta 1973 lähtien