Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Mikä ihmeen kriisi? Ovet menivät säppiin myös Hakalinnassa, mutta Pomarkun leffaylpeys ei luovuta

POMARKKU – Polttelee, aina polttelee. Ei sitä sovi kieltää. Pomarkun Kino Hakalinna on kesälomalla elokuun puoliväliin asti. Kun Reijo Varpainen tulee käymään elokuvasalin pannuhuoneessa, sormet syyhyävät projektorin suuntaan. – Pikkutapista saakka ovat elokuvat kiehtoneet. Siitä se lähti, kun siskoni vei minut katsomaan Pekkaa ja Pätkää . Vuonna 1946 syntynyt Varpainen on tullut etenkin satakuntalaisille tutuksi kiertäessään kouluja, hoivakoteja ja lukuisia muita esityspaikkoja projektorin ja filmikelojen kera. Kiertävä elokuvateatteri on jäänyt, mutta Hakalinnassa elokuvat pyörivät edelleen Varpaisen voimin – kuten ovat pyörineet jo vuodesta 1979 saakka. Muiden elokuvateatterien tavoin myös Kino Hakalinna joutui laittamaan ovet säppiin lyhyellä varoitusajalla, kun hallitus iski keväällä koronarajoituksia pöytään. Isot teatterit joutuivat taloudellisesti ahtaalle, mutta Varpaiselle tämä merkitsi lähinnä kesäloman aikaistamista. Tavallisina vuosinakin hän sulkee salin huhtikuun lopussa. – Olen siinä mielessä onnekas, että minun leipääni sulkeminen ei syönyt. Muutaman satasen vuokran pystyy maksamaan, vaikka elokuvia ei näytettäisi. Varpainen huomauttaa myös, ettei loppukevääksi olisi juuri ollut sellaista näytettävääkään, joka olisi vetänyt saliin kunnolla väkeä. Esimerkiksi uuden James Bond -elokuvan ensi-ilta siirtyi huhtikuun alusta marraskuuhun. Hakalinnan yleisö – sekä pomarkkulainen että lähikunnista saapuva – on Varpaisen mukaan monimakuista ja hieman arvaamatontakin väkeä. Moni vaikkapa Helsingissä menestyvä elokuva jättää Hakalinnan 64-paikkaisen salin tyhjilleen. Varpainen on oppinut haistelemaan, mikä vetää Hakalinnaan väkeä ja mikä ei, mutta yllätyksiä ja erehdyksiä sattuu edelleen. Näin kävi viimeksi taiteilija Helene Schjerfbeckistä kertovan Helene -elokuvan kohdalla. – Alan ihmisetkin hieman moittivat elokuvaa, ja ajattelin, että voihan siitä yhden näytöksen täällä esittää. Se vetikin salin täyteen monen viikon ajan, ja ihmisiä oli jonoksi asti. Sen kohdalla kyllä erehdyin. Varpaisen mukaan Pomarkussa menestyvät erinomaisesti jotkut sellaisetkin elokuvat, joista suuri yleisö ei ole kuullutkaan. Näitä ovat esimerkiksi dokumenttielokuvat, joilla on paikallisia siteitä lähiseuduille. Kivestä hakattu -elokuva kertoi Porista Kankaanpään kautta Jyväskylään kulkevan rautatien rakentamisen vaiheista. Se oli Hakalinnassa suuri hitti vuonna 2019. Yli 40 vuotta maalaiskunnan elokuvateatterin vetovastuussa – onko ollut hetkiä, jolloin on tehnyt mieli lyödä hanskat tiskiin? – On, useitakin. Varmaankin neljä kertaa olen pistänyt pillit pussiin. Olen vetänyt oven perässäni kiinni ja ajatellut, että jatketaan sitten kun rahaa tulee jostakin, Varpainen myöntää. Näistä hetkistä on kulunut jo pitkä aika. Nyt taloudellinen tilanne on turvattu, mutta tuolloin Varpaisella oli velkoja rasitteenaan. – Nuorempana tuli pyörittyä yöllä vuoteessa ja mietittyä, millä seuraava lyhennys maksetaan. Varpainen on jäänyt eläkkeelle muista töistään, joihin kuuluu elokuvakulttuurin edistämisen lisäksi pitkä ura postinjakajana. Veri vetää edelleen Kino Hakalinnaan esittämään elokuvia. – Niin pitkään jatkan, kunnes en enää pysty kiipeämään noita portaita ylös. Se hetki ei ole kauhean kaukana. Sanoja säestää leppoisa röhönauru. Jää sellainen tunne, että Hakalinnan salissa katsellaan eläviä kuvia vielä pitkä tovi. "Varmaankin neljä kertaa olen pistänyt pillit pussiin. Olen vetänyt oven perässäni kiinni ja ajatellut, että jatketaan sitten kun rahaa tulee jostakin.