Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Taidematkoja pelkoihin ja lapsuuteen – FRANK-kollektiivin jäsenet valmistuvat pian Kankaanpään taidekoulusta, mutta yhteistyö jatkuu

– Siitä se lähti, että hengailimme ihan kavereina yhdessä. Pidimme ensimmäisen yhteisen näyttelymme Kiikoisten lasistudiolla, minkä jälkeen keksimme kollektiiville nimen, kertoo Fanni Kestilä . Taiteilijakollektiivi FRANK koostuu viidestä taidekoululaisesta, joiden kuudes yhteisnäyttely on avattu Kankaanpään Galleriassa. Nimi syntyi sisäpiirin läpästä. –  Tosi vanhassa, huonosti dubatussa piirretyssä esiintyi hahmo nimeltä Frank. Muita nimiehdotuksia ei tullut mieleemme, hymyilee Reetta Levander . Ryhmävoimaa voi viisikon mukaan hyödyntää esimerkiksi näyttelyihin, tapahtumiin ja kilpailuihin osallistumisessa. Kaverusten on tarkoitus säilyttää yhteys valmistumisen jälkeenkin. –  Yhteisiä teoksia emme ole vielä tehneet, mutta ehkä joskus myöhemmin. Sitä olisi hauska kokeilla, taiteilijat pohtivat. Neljä viidestä FRANK:n jäsenestä on valmistumisen kynnyksellä Kankaanpään taidekoulussa. Se viides eli Reetta Kallio on jo valmistunut. Kalliota lukuun ottamatta taiteilijat ehättivät galleriaan esittelemään yhden oman teoksensa näyttelyn runsaasta tarjonnasta. Taidekoulun muottikurssilla Fanni Kestilä heitti jämäkipsit lautasen päälle ja roiskutti vähän mustetta sekaan. Lopputulos oli niin kiehtova, että hän innostui soveltamaan samaa metodia omassa taiteessaan. Gallerian seinällä on installaatio, joissa Kestilä on käyttänyt erilaisia esineitä muotteina. Hän tekee kokeiluja sotkemalla kipsin ylijäämien sekaan musteen lisäksi esimerkiksi kivimurskaa tai ruokaöljyä. Arvaamattoman lopputuloksen lisäksi Kestilää kiehtoo mustavalkoisuus, johon kulta tuo toisinaan arvokkuutta. –  Käytän näihin teoksiin kaiken jämämateriaalin. En heitä mitään pois, joten pidän itseäni ympäristötietoisena taiteilijana, Kestilä korostaa. Go Around -teoksessa muotin virkaa on pitänyt roskalaatikon kansi. Aino Rytkönen kohtaa taiteessaan oman pelkonsa. –  Pelkään vettä enkä osaa uida. Kesäisin vietän aikaa mökillä tuijottaen järveä, jota en uskalla edes lähestyä. Ehkä juuri siksi vesi ja kaikki siellä elävä kiehtovat. Arapaima Gigas -öljyvärimaalauksessa uiskentelee kotoisaa haukea muistuttava komea kala. Arapaima on kuitenkin peräti 2– 3 -metrinen vonkale, joka elää Amazonin joissa. –  En voi mennä veteen, mutta taiteessani ikään kuin laitan pääni veden alle ja kurkistan, mitä siellä näkyy, Rytkönen jatkaa. –  Arapaima on uskomattoman komea kala, joka teki minuun vaikutuksen nähdessäni sellaisen elävänä ensin Kööpenhaminan, sitten Berliinin akvaariossa. Aivan toisenlainen suhde maalaamaansa eläimeen on Reetta Levanderilla. Kirkkailla akryyliväreillä ja palettiveitsellä on syntynyt Tuhat aurinkoa (yksi KC) , jossa poseeraa yksi Levanderin neljästä kissasta. Eikö kissojen kuvaaminen taiteessa ole nykyisellä kissavideoiden aikakaudella vähän kliseinen valinta? –  Olen itsekin miettinyt tätä. Yksi opettajanikin sanoi, että kissa on ikään kuin uusi Kristus, Levander naurahtaa. Syy siihen, miksi Levander maalaa kissoja ja muita eläimiä, on yksinkertainen. Hän on hyvin eläinrakas ja on elänyt pienestä pitäen eläinten ympäröimänä. –  Eläimet ovat omia persooniaan, jotka tekevät ihmeellisiä juttuja. Akvarellissaan Feeling Pretty Lotta Harjasto matkustaa omaan lapsuuteensa. –  Kun muut leikkivät vaikkapa Barbeilla, ruohonkorret ja langanpätkät olivat enemmän minun juttuni, Harjasto naurahtaa. Maalauksessa esiintyy feminiininen hahmo kasvien ympäröimänä. Harjaston teosten aiheet eivät peilaa tiettyjä lapsuuden kokemuksia vaan yleisempiä tunnelmia. Myös akvarellin hallitsemattomuus puhuttelee Harjastoa. Feeling Pretty -hahmon noroina valuvat jalat syntyivät sattumalta, minkä innoittamana hän maalasi hahmon yläosan. –  Tässä on mukana ehkä vähän sitäkin, että lapsena en osannut toteuttaa sellaisia kuvia, mitä päässäni ajattelin. Hei, nyt osaan! FRANK-taiteilijakollektiivin näyttely 4/5 Kankaanpään Galleriassa 29. helmikuuta asti.