Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Kyläkuppilan äitihahmo ottaa avaimet pois rattiin mieliviltä humalaisilta ja varmistaa, että asiakkaat pääsevät kotiin – Baariala on antanut Marja-Liisa Vartiolle paljon, mutta vaatinut myös veronsa, avioeroa myöten

Äitihahmoksi itsensä kokeva nainen varmistaa, että asiakkaat pääsevät kotiin ja nappaa autonavaimet talteen, jos joku yrittää hypätä humalapäissään rattiin. Pitkin baaritiskiä pujottelevat joulunauhat heilahtavat, kun Matti Mäkinen avaa Kyläravintola 261:n ulko-oven ja astelee Jämijärven keskustan ainoaan kuppilaan. – Oluenko otat, kysyy baarinpitäjä Marja-Liisa Vartio . Kysymys on ilmeisen retorinen. Hän alkaa täyttää oluttuoppia jo ennen kuin Mäkinen ehtii vastata myöntävästi. – Olen minä täällä vuosien varrella sen verran käynyt, että Lissu tietää, mitä minä otan. Lissu on nimi, jolla iso osa asiakkaista Marja-Liisan tuntee. Kyläravintola 261 taas taipuu monen asiakkaan suussa Lissun baariksi. Sellaiseksi sitä kutsuttiin Vartion mukaan jo ennen kuin hän aloitti baarin yrittäjänä kymmenkunta vuotta sitten. – Olin täällä sitä ennen 13 vuotta töissä. Baarin sisustus huokuu joulua. Heti ulko-oven vieressä on joulukuusi valoineen, seinät suorastaan notkuvat joulukoristeiden painosta ja naisten vessa on tapetoitu joulukorteilla. Sohvan kulmassa nököttävälle nallellekin on puettu tonttulakki ja joulupukin parta. – Kyllä Lissu osaa paikat koristella. Taitaa olla jouluihmisiä, Mäkinen arvelee. Hän osuu oikeaan, ainakin osittain. Vartio kertoo olevansa jouluihminen jouluna, mutta pääsiäisenä hän on pääsiäisihminen ja juhannuksena juhannusihminen. – Juhannuksena täällä on kaikkia hienoja ruusuja, koivuja ja vihtoja. Joulukoristeita on kertynyt sen verran, että tänä vuonna en ostanut lainkaan uusia. Musta laivakoira, eli schipperke, kävelee baarin lattialla ja katselee ympärilleen. Se on 12-vuotias Pimu, jolla Marja-Liisan mukaan tapana istua baarin humalaisimman asiakkaan viereen. – Minulla oli kaksi saman ikäistä koiraa, mutta jouduin lopettamaan toisen. Se oli aivan kauheaa. Vartio ei raaski jättää Pimua yksinään kotiin, joten hän ottaa sen usein mukaansa baariin. Baarin seinustalla olevan pöydän alla, lähes lattiaan saakka ulottuvan pöytäliinan suojissa, on Pimun pesäkolo. Sinne se voi vetäytyä halutessaan rauhoittumaan. – En minä sitä lauantaisin tuo, kun täällä on karaokea. Vaikka karaoke alkaa Vartion näkemyksen mukaan olla vähän kulunut juttu, vetää se hänen baariinsa edelleen väkeä hyvin. Osasyyksi hän arvelee hyviä vetäjiä. – Jossain baareissa myyjä laittaa kappaleet soimaan tiskin takaa, mutta minun mielestäni siinä pitää olla asiansa osaavat vetäjät. Vartio pyörittää kuppilaa yksin. Vapaa-aikaa ei juuri jää, sillä hän pitää baaria auki kuutena päivänä viikossa, eikä se seitsemäskään mikään vapaapäivä ole. Maanantaisin hän hoitaa yrityksen juoksevia asioita, maksaa laskuja ja tekee tarvittavia ostoksia. – Oli minulla tässä aluksi työntekijä, mutta tämä on mennyt niin hiljaiseksi, ettei sellaista pysty pitämään. Illat venyvät pitkiksi varsinkin viikonloppuisin. Ovat on pidettävä auki pikkutunneille, koska asiakkaat tulevat baariin entistä myöhemmin. – Kun tulin tähän, baaritiski oli täynnä jo yhdeksältä. Tänä päivänä iso osa asiakkaista tulee yhdeltätoista. Kesäaikaan voi mennä niin, että perjantain ja sunnuntain välisenä aikana tulee nukuttua vain kuusi tuntia. Mäkinen muistelee, että vielä 15 vuotta sitten Jämijärven yöelämä oli vireää, ja oli väkeä oli liikkeellä ihan toiseen tyyliin kuin nykyään. – Kun kylät tyhjenevät, ei porukkaa vain ole. Nuoret häipyvät ja vanhat parrat kaatuvat pikkuhiljaa. Vartio on samoilla linjoilla. Hän kertoo 54 asiakkaansa kuolleen pelkästään tämän vuoden aikana. Heistä yli puolet vei syöpä. – Moni nuorempi asiakas on perustanut perheen ja rakentanut talon. Eivät he käy täällä enää kuin kerran kuukaudessa. Mäkinen kertoo nostavansa Vartiolle hattua siitä, että hän on jaksanut pitää Jämijärvellä baaria. – On hienoa, että tällainen paikka on olemassa. Kyllä siinä varmasti tekemistä riittää, että saa bisneksen pysymään pystyssä. Haastattelu keskeytyy hetkeksi, kun Vartio huomaa tuoppinsa tyhjäksi saaneen Mäkisen tekevän lähtöä. – Älä hiippaile mihinkään, Vartio komentaa. – Kiitoksia, ja hyvää joulua, Mäkinen kuittaa ja jatkaa matkaansa ulko-ovelle. Vartio täyttää baaritiskillä istuvan asiakkaan lonkerotuopin ja istahtaa baaritiskin perimmäiseen nurkkaan. Se on Vartion paikka, mistä tiskillä oleva nimilappu muistuttaa. Siinä hän käy lepuuttamassa jäseniään, kun töiltään ehtii. – Eivät asiakkaat sitä aina kunnioita. Jämijärven kirkonkylän halkaisevalta seututie 261:ltä numerot nimeensä lainannut Kyläravintola 261 ei ole ensimmäinen Vartion emännöimä baari. Ensimmäinen oli Niinisalon varusmiehille suunnattu Haupitsi 82. Se sai nimensä kenttätykkityypistä ja perustamisvuodesta 1982. Aivan Niinisalon varuskunta-alueen vieressä toiminut baari täyttyi hetkessä, kun varusmiesten iltalomat alkoivat. Baarista löytyi niin biljardipöydät kuin sanatilatkin, mutta väkeviä alkoholijuomia siellä ei tarjoiltu. – Myin vain kaljaa, ettei varusmiehillä lähde touhu käsistä. Baarista sai myös ruokaa. Paikan klassikkoannos oli Vartion loihtimat pyttipannutyyliset makkaraperunat. – Varusmiehet nimesivät Haupitsi 82:n makkaraperunoiden äitipaikaksi. Varusmiesbaarin taru päättyi vuonna 1992 riehuneeseen tulipaloon. – Jos baarin olisi korjannut, se olisi jäänyt pienemmäksi, ja siinä oli elämäntilannekin muuttunut. Päädyin siihen, etten laita sinne enää baaria. Vartiolla on edelleen asiakkaita, jotka hän tuntee Haupitsi 82:n ajoilta saakka. Jos Vartio oli äitihahmo varusmiesbaarissa, kokee hän olevansa sitä nykyisessäkin baarissa. Joskus jöötä täytyy pitää enemmän, joskus vähemmän, mutta huolta hän pyrkii pitämään kaikista asiakkaista. – Katson, että kaikki pääsevät varmasti kotiin. Monet asiakkaat soittavat minulle, että he olisivat tulossa baariin ja pyytävät soittamaan taksin. Soitanhan minä, vaikka yhtä hyvin he voisivat sen itsekin tehdä. Jos joku yrittää lähteä baarista kaljapäissään autoilemaan niin, että Vartio sen huomaa, tietää yrittäneensä. Avaimet jäävät baarinpitäjälle odottamaan parempaa ajokuntoa. Vaikka isosta osasta baarin asiakkaita on tullut Vartion tuttuja, ei hän sentään kaikkia tunne. – Täällä käy myös mökkiläisiä, ohikulkijoita ja joskus linja-autolla ohi kulkevat porukatkin poikkeavat tässä. Tampereelta käy joskus sellaisia ryhmiä, jotka soittavat minulle, että he olisivat tulossa vaikka kello 12. Silloin Marja-Liisa avaa baarin kello 12, vaikka tavallisesti se aukeaa vasta kahdelta iltapäivällä. Baaritiskillä istuva mies tilaa uuden lonkeron. – Joko sinä sen nyt kittasit? Voi hyvänen aika, Vartio sanoo ja laskee tuopillisen harmaata. Baaritiskillä istunut pariskunta on poistunut hetkeä aiemmin, joten lonkeron tilannut asiakas jää hetkeksi yksin. Pian hän saa kuitenkin uuden juttukaverin, kun Kauko Korpi istuu tiskin ääreen. – Tämä on tällainen jämijärveläisten olohuone, minne voi tulla juttelemaan tuttujen kanssa. Vartio laskee Korvelle oluen. Baaritiskillä on Kimble-peli, mutta nappuloita siinä ei ole. Sillä ei ole tarkoituskaan pelata Kimbleä, vaan se on arvontakone. – Yksi painallus maksaa euron. Jos nopalla saa numeron 2, 4 tai 6, voittaa palkinnon. Se voi olla vaikka snapsi, hammasharja tai huulirasva, mutta aina se on arvokkaampi kuin sen euron. Kaikenlaisen uuden keksiminen ja tapahtumien järjestäminen on Vartion mukaan Kyläravintola 261:n kaltaiselle paikalle elinehto. Hän on pitänyt baarissaan esimerkiksi eloriehat, karaokekilpailuja, myyntipäiviä, pikkujouluja, jouluruokailuja ja uudenvuodenjuhlia. Jotkut tapahtumat ovat herättäneet nettikeskusteluissa pahennusta, vaikkei Vartio ymmärrä miksi. – Kun järjestin lasten karaoken, siellä oli 17 viestiä, joissa taivasteltiin, miten sellainen voidaan järjestää ravintolassa, jossa myydään alkoholia. Enhän minä myy lasten karaoken aikana alkoholia. Onneksi siellä oli kymmenen ihanaa nuorta laulajaa, jotka olivat ikionnellisia. Vartio oli hankkinut tapahtumaan nelihenkisen tuomariston ja parhaille palkinnoiksi kultaiset mikrofonipatsaat. – Jotain piti keksiä kaikille osallistujille, koska en raaskinut jättää osaa lapsista jättää palkitsematta. Tarinoita baaritiskin takana vietetyistä vuosista on kertynyt niin paljon, että niissä riittäisi Vartion mukaan aineksia kirjaan. Kerrotaan niistä yksi. Kerran Vartiolle soitettiin ennen työpäivän alkua, että baarin oven takana seisoi alaston mies rollaattorin kanssa. Vartio kiiruhti paikalle todetakseen, että totta se oli. Hän arvelee tempauksen liittyneen jonkinlaiseen vedonlyöntiin. – Sanoin miehelle, että menepä pukemaan ensin vaatteet päälle, ja tule vasta sitten kaljalle. Alaston mies lähti kelkottelemaan kaikessa rauhassa ja istahti matkalla vielä keinuunkin. Vartio ei tilanteesta ollut moksiskaan, mutta joku järkyttyi siinä määrin, että soitti poliisille. Virkavallalta kesti kuitenkin sen verran ehtia paikalle, että mies ehti poistua paikalta sitä ennen. – Loppujen lopuksi mies tuli vielä kaljallekin, kun oli käynyt laittamassa vaatteet päälleen. Huvittavien tarinoiden sekaan mahtuu ikäviäkin. – Jotkut ihmiset luulevat, että tänne sivukylille voi tulla melttoamaan, mutta minun kanssani ei parane. Yhdessä vaiheessa jouduin käyttämään paljon portsariakin, mutta nyt olen pärjännyt ilman. Baarin pitäminen on tuonut Vartion elämään paljon, mutta on se paljon vienytkin. Kaksi avioliittoa on päättynyt eroon, ja molemmat erot osuivat aikaan, jolloin hän oli juuri alkanut pitää baaria. – Ei baarialalla kauheasti normaalia perhe-elämää pysty elämään, kun kotona ei oikeastaan ehdi käymään kuin nukkumassa. Minäkin lähdin alalle vasta sitten, kun lapset olivat jo melkein aikuisia. Nyt hän alkaa olla sitä mieltä, että baariala saisi hiljalleen alkaa riittämään. Noin vain Vartio ei kuitenkaan lopettaa, koska hän omistaa itse liiketilansa, eikä halua jättää sitä tyhjilleen. – Kun vain löytäisin tähän jatkajan, joka ostaisi tämän, voisin lopettaa vaikka saman tien. Ihmiset tulisivat vain vuokralle, mutta siihen en suostu. Haluaisin myydä tämän pois ja katsoa, onko elämällä minulle vielä jotain uutta tarjottavaa. Liiketoimintaansa hän ei ole myymässä, vaan liiketilan. Jos ostaja löytyy, ja hän haluaa laittaa siihen jotain muuta kuin baarin, voidaan Jämijärven kirkonkylän baarikulttuurille heittää jäähyväiset. Ainakin toistaiseksi. – Kyllä tällä paikkakunnalla aina yksi kuppila menee.