Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Kolumni: Nyt on kaikki mahdollista, vaikka ei pitäisi

Mediassa levisi joskus 2000-luvun alkuhämärissä käsitys, jonka mukaan erilainen juttu on parempi kuin asiantunteva juttu, kunhan tulee netistä klikkauksia. Sen seurauksena esimerkiksi politiikka ja poliitikot saivat uudet kasvot, joissa asioilla ei ollut niin väliä. Kun tukka oli hyvin, kaikki oli hyvin. Oli onni, ettei villitys levinnyt teknisemmille aloille. Sähkömies sai olla sähkömies, putkimies putkimies, ja kaivinkonetta sai yhä käyttää sen alan ammattilainen. Mediassa tuo ”kaikki tekee kaikkea” -suuntaus taitaa olla jutuista päätellen yhä voimissaan, missä ei sinänsä ole ihmeellistä. Ajatellaan, että kyllä yksi mehevä juttu aina yhden kuivan ja puisevan asiastoorin voittaa. Asetelmaa ruokkivat radio ja etenkin televisio, joiden arjen sankarit ovat aikamme enemmän tai vähemmän turhia julkkiksia, ammattirikollisia ja kynsien viilaajia. Paketti on valmis, kun joukkoon pistetään pari muualta kannuksensa hankkinutta rouvaa, herraa tai urheilijaa. Rohkeimmat menevät jopa maatilalle, jossa on ulkohuussi, ja navetassakin haisee paska. Aika ja televisio näyttävät, joutuvatko Helsingin hipsterialueilla marinoituneet rohkelikot turvautumaan suojamaskeihin ja turvaväleihin muunkin kuin koronapelon takia. Lukijoille ja katsojille median harjoittama ”kaikki mahdotonkin on mahdollista” -linja ja oman jalkaan ampuminen ovat vaativa ponnistus. Siinä sirkuksessa on pidettävä pää kylmänä, jotta ei päädy välttelemään kaikkea mahdollista varmuuden vuoksi. Se ei ole näinä kriisiaikoina viisasta. On pakko pystyä noukkimaan hyödylliset jutut massasta, jonka valtavirta alkaa muistuttaa Esson baarin sekavia turinoita. Jo pelkkien uutisten seuraaminen kannattaa, vaikka se aiheuttaisi mielipahaa. Mieli ja tarkkaavaisuus pysyivät kummasti virkeinä, kun kuunteli viime sunnuntaina pitkällä automatkalla yleisurheilun SM-kisojen selostusta Yle Puheesta. Selostajat ja etenkin kommentaattori jaksoivat kerta toisensa jälkeen innostua jokaisesta kisatapahtumasta, vaikka tulostaso oli mitä oli. Urheilijat eivät olleet tautisessa Turussa joko kunnossa tai sitten he olivat sairaita, mutta se ei haitannut median menoa. Mikäs siinä. Turha kehuminen on näinä aikoina parempi asia kuin ylenmääräinen kriittisyys, vaikka päässä kuinka takoisi kysymys: Miksi näitäkin kisoja ei peruttu siinä missä Jyväskylän suurajoja tai Suomi-Areenaa? Nyt on näköjään kaikki mahdollista, vaikka ei pitäisi olla. Kirjoittaja on entinen politiikan toimittaja, nykyinen sohvaperuna.