Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Kukkojen suvulle Jämijärven Tykköö on tärkeä paikka: Sukuseura järjesti jokavuotisen kokouksensa Jämin maastoissa

Kukkojen suvun alkuperä juontaa juurensa 1500-luvun lopun ja 1600-luvun Karjalan Kannaksen Pyhäjärvelle. Ensimmäiset merkinnät suvusta on kirjojen kansissa vuoden 1591 veroluettelossa. Suku ehti asua ja vaikuttaa Pyhäjärvellä noin 350 vuoden ajan. Alue jäi lopulta venäläisten haltuun ja suomalaiset muuttivat Kukkojen sukuseura perustettiin 18.5.1964. Perustamiskokous pidettiin Helsingissä, Kestikartanossa. Nyt, vuonna 2020 vuotuisen kokouksen järjestämispaikaksi oli valikoitunut Jämijärven Jämi. Kukkojen sukuseuran esimies Pekka Kukko kertoo, että Jämijärvellä on oma paikkansa suvun historiassa. Kukon mukaan tämän vuoden vuosikokoukseen osallistuu reilu 20 henkilöä. Hän kiittelee Jämiä kokouksen järjestelyjen tiimoilta. – Täällä on mahdollisuuksia käytännössä minkälaiseen toimintaan tahansa. Jos mietitään esimerkiksi sukukokouksen järjestämistä, täällä se hoituu helposti ja kokonaisuus on kaikille mieluisa, toteaa Kukko. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Jämillä aktiviteetteja todellakin riittää. Tämänkertainen vuosikokous on kaksipäiväinen. Keskiviikkona ohjelmassa on liikunnallisia aktiviteetteja ja muun muassa yhteistä illanviettoa. Torstaina osallistujat muun muassa tutustuvat Jämin luontokohteisiin, esimerkiksi Uhrilähteeseen, Koivistonvadin seutuun ja alueen jylhiin harjuihin. Illalla ohjelmassa on virallinen vuosikokous. Kukon suvun ja Jämijärven yhteinen historia juontaa vuoteen 1946. Tuolloin Karjalan Pyhäjärveltä lähdettiin junakyydillä kohti Tykköötä. Alueelle muodostui yhteensä 27 asutettua taloa, joista muutaman asutti myös Kukon sukuun kuuluvaa. Yksi Tykköölle vuonna 1946 muuttaneista oli Onni Honkala . Tuon vuoden helmikuussa Honkala muutti vanhempiensa kanssa kylään. – Talo minkä vanhempani saivat haltuunsa, oli kylmä ja likainen. Se ei ollut helppoa aikaa. Meidän tilamme koko oli 45 hehtaaria, joista peltoa oli noin seitsemän hehtaaria. Honkala muistaa nuo vuodet hyvin. Hän muistaa myös sen, kuinka hyvin tuolloinen paikallinen väki otti uudet tulokkaat vastaan. – Jämijärveläiset ottivat meidät tuolloin hyvin lämpimästi vastaan, siinä ei ollut mitään moitittavaa. Muualla Suomessa vastaanotto ei ollut aina yhtä suopeaa, muistelee Honkala. Juttu jatkuu kuvan jälkeen