Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit

Miten reagoit yllättävässä, ikävässä tilanteessa? Reaktiosi paljastaa sinusta jotain aivan olennaista

Olet haaveillut vuosia siitä kaksi kuukautta kestävästä kaukomatkasta, jonka olet lopulta pitkään säästettyäsi ja suunniteltuasi ostanut. Odotuksesi ovat todella korkealla. Kaksi päivää ennen matkaa liukastut pahasti jäisellä suojatiellä, jolla on vilkas liikenne. Kätesi ja jalkasi kipsataan sairaalassa. Mitä luulet, tuntuisiko sinusta, että halkeat harmista matkan peruuntumisesta? Vai ajattelisitko lähes heti, että lähdet kyllä matkaan, kunhan olet taas terve, sillä eihän sinulta sentään henki lähtenyt? Reagointisi yllättävissä ja vaikeissa tilanteissa kertoo siitä, millainen on resilienssikykysi. Resilienssi on kykyä sopeutua muutoksiin ja menetyksiin. Se on kykyä nähdä tai luoda merkitys vastoinkäymiselle tai kärsimykselle. Resilientti ihminen toipuu muita nopeammin, kestää enemmän ja sopeutuu myönteisemmin. Aikuinenkin voi oppia – Resilienssi on asenne, joka auttaa vaikeiden tilanteiden kestämisessä ja niiden yli, kiteyttää psykologi, psykoterapeutti Soili Poijula. Resilienssi ei ole persoonallisuuden piirre tai mittari mielenterveydelle. Se on selviytymisvoimavara. Poijulan kirjoittama Resilienssi (Kirjapaja) on ensimmäinen suomalainen tietokirja aiheesta. Kirjan viesti on lohdullinen: resilienssiä voi oppia aikuisenakin, jos sitä tuntuu olevan liian vähän. Lapsi oppii resilienssiä aikuisten antamasta mallista. Aikuisen malli voi kannustaa lasta ajattelemaan, että vaikeuksista kyllä selvitään. Se malli voi myös olla päinvastainen. Jos joku ei ole kotonaan imenyt lähipiiristään resilienttiä asennetta, mitään ei ole onneksi vielä lopullisesti menetetty. – Omaa resilienssiä voi kehittää missä iässä vain, Poijula vakuuttaa. Elpymisestä resilienssiä Motivaatiota resilienssin kehittämiseen ei tarvitse kaukaa etsiä, sillä elämä on muuttuvaista, halusimme sitä tai emme. Resilienssi auttaa muutoksissa. Esimerkiksi työelämässä muutos on jatkuvaa, eivätkä kaikki muutokset ole yksiön kannalta kovin ilahduttavia. Parhaiten selviytyvät ne, jotka elävät aktiivisesti muutoksessa mukana ja jotka pyrkivät siihen vaikuttamaan. – Työelämässä resilienssiä lisää se, että kykenemme vetämään tarvittavat rajat työn ja oman elämän välille. Poijula sanoo. Jaksamme työelämän paineita ja muutoksia, jos emme ajattele koko ajan töitämme, vaan aktiivisesti hakeudumme muidenkin asioiden pariin. – Tarvitsemme riittävästi aikaa voimiamme elvyttävälle elämälle. Tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä on yksilöllinen. Ei ole olemassa selviä kaikille sopivia tuntirajoja esimerkiksi siitä, millainen määrä töitä on liikaa. – Mutta jatkuva yli 40 tuntia viikossa työntekeminen altistaa uupumiselle, Poijula lisää. Huojutteluhaaste pessimistille Kun työpaikalla ilmoitetaan kaikkia koskevista, monenlaisia pelkoja herättävistä yt-neuvotteluista, resilienssistä on hyötyä. Tällaisessa tilanteessa tarvitaan resilienssiä, joka on ennen kaikkea realistista optimismia. – Älä katastrofoi, äläkä murehdi ennen aikojaan. Ota selvää, mikä on ajankohtaisin tieto, Poijula neuvoo. Resilienssiin yleensäkin kuuluu Poijulan mukaan toivo ja optimismi. Pessimistiksi tunnustautuvaa Poijula rohkaisee kyseenalaistamaan oman vakaan uskonsa pessimismiin. – Pessimismiään voi ensin alkaa hieman huojutella. Voi kysellä itseltään, olisiko mahdollista ajatella vähän toisentyyppisesti. Maailmanhistorian merkkihenkilöistä löytyy useita ihailtuja optimisteja. Esimerkkejä tällaisesta optimismista voivat olla vaikkapa Nelson Mandela tai Barack Obama . Merkittäviä kaikkien tuntemia pessimistejä taas on vaikeampi löytää. – Ehkä aasi Ihaa, Poijula ehdottaa nauraen. Itsetuntemuksesta nousevaa Poijula itse arvelee olevansa enemmän optimisti kuin pessimisti. – Jos lapsena piirsin yleensä hymyileviä hahmoja. Oleellista resilienssin kehittymisen ja kehittämisen kannalta on Poijulan mukaan se, miten hyvin tunnemme itse itsemme. Resilientti ihminen tuntee omat arvonsa ja tarpeensa. Hän tekee valintoja niiden pohjalta. Omista arvoista ja tarpeista vieraantuminen heikentää resilienssiä. – Omien rajojen pitäminen ei ole helppoa. Se voi vaatia paljon itsetuntemukseen liittyvää työskentelyä, Poijula toteaa. Omaa resilienssiin liittyvää itsetuntemusta voit lisätä miettimällä sitä, miten millä keinoin olet toipunut ja selviytynyt aiemmista elämäsi kriiseistä. Selviytymistyylejä on monenlaisia, jokaisella on omansa ja niitä on yhdellä ihmisellä jopa monia. Opettele rentoutumaan Kun ihminen katselee rakkaiden ihmisten tai eläinten kuvia, hän voi tuntea hyvää oloa ja halua hoivata. Tällaiset tunteet rentouttavat ja lisäävät resilienssiä. On hyvä tietää ja tunnistaa, mikä itseä parhaiten rentouttaa. Kun on elämässä tulee tilanne, joka tuottaa suurta stressiä ja johon on pakko sopeutua, tulee käyttöön se taito, että on opetellut rauhoittumaan ja rentoutumaan. Vaikka tämä ajatus voi kuulostaa aikamme hyvinvointimantralta, sellainen se ei ole. – Ihmisen kehon ja mielen yhteys, tietoisuustaidot, meditaatio, mindfulness ovat ikivanhaa tietoa ja taitoa, Poijula muistuttaa. Tiukan ja vaativan työn vastapaino ei välttämättä löydy siitä, että liikutaan hurjasti vapaa-aikana. – Jotkut tietysti voivat saada kovasta liikunnasta juuri ne endorfiinit, joita he tarvitsevat. – Joillakin resilienssin vahvistuminen vaatii sitä, että elämästä vähennetään jotain, toisilla se tarkoittaa jotain uutta ja lisää, Poijula sanoo. Suomalainen resilienssi Vaikeuksien tullen resilienssiä on realismi, joka säilyttää toivon ja josta kumpuaa tarve vaikuttaa ja tehdä jotain sen hyväksi, että jokin muuttuu. Esimerkki tästä on suhtautuminen ilmastonmuutos, joka voi joko lamauttaa tai aktivoida ihmisen. Resilienssi-termin äidin, professori Ann Mastenin mielestä resilienssi on myös arjen taikaa. Arjen resilienssitaiasta esimerkki ovat ne lapset, joka selviytyvät erittäin vaikeissa kotiympäristössä ja pärjäävät aikuisena hyvin. Yksilötason resilienssi-ihmeitä voidaan nähdä myös sen jälkeen, kun ihminen on joutnut onnettomuuteen. Kirjassaan Poijula kertoo freestylehiihtäjä Pekka Hyysalon olevan esimerkki resilienssistä vaikean vamman jälkeen. Kaiken kaikkiaan Poijula arvelee, että meillä suomalaisilla on pakko olla paljon resilienssiä jo perimässämme. – Me asumme täällä pohjoisessa, että ilman resilienssiä emme olisi täällä selviytyneet.