Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Sankarit sankarien joukkoon

Kolmen lapsen isä Niilo Kurumaa osallistui jatkosotaan heti hyökkäysvaiheen alettua. Mies palveli JR35:ssä ja osallistui pääosin Maaselän kannaksen taisteluihin. Sota eteni puuduttavaan asemasotavaiheeseen. Tammikuun 30. päivä vuonna 1944 oli sotamies Kurumaalle kohtalokas. Kurumaa riitaantui korsussa oman porukan sotilaan kanssa. Riita eteni siihen pisteeseen, että muut korsussa olijat ajoivat riitapukarit ulos, missä välit voisi ratkaista muita häiritsemättä. Korsun ovella riitapukari otti puukon esiin ja iski sillä Kurumaata vatsaan. Honkajokisen perheenisän sotaretki päättyi siihen. Vasta 19-vuotias Martti Hakanen lähti hänkin jatkosotaan Honkajoelta. Vuoden 1925 ikäluokkaan kuuluvana hänet lähetettiin täydennysmiehenä rintamalle jatkosodan loppuvaiheissa. Siitä nuorukaisen tie vei vielä Lapin sotaan. Lapin sodan jo päätyttyä Hakanen kuului osastoon, joka jäi vielä raivaamaan ja selvittelemään saksalaisten aiheuttamia tuhoja. Mies sairastui punatautiin ja kuoli kolme vuorokautta myöhemmin rovaniemeläisessä sairaalassa. Kotipitäjän lisäksi näillä kahdella miehellä ei ollut juuri muuta yhteneväisyyttä. He olivat selkeästi eri ikäluokista. Heitä kuitenkin yhdistää poikkeuksellinen seikka, he saivat sankarivainaja-statuksen vasta 75 vuotta jatkosodan päättymisen jälkeen. Sankarivainaja-statuksen saaminen on pitkälti Honkajoen Rintamaveteraanit ry:n puheenjohtajan Tapio Kampin ansiota. Se, miksi mies lähti selvittämään kahden honkajokisen kohtaloa, kumpuaa vuosikymmenten takaa. – Martti Hakasen kotitalo oli oman syntymäkotini naapurissa. Muistan, kuinka meidänkin keittiön pöydän äärellä Martin äiti ja isä keskustelivat vanhempieni kanssa asiasta. Omaisille asia oli raskas, sillä Martti kuoli sodan seurauksena. Alunperin en edes tiennyt, että Honkajoella oli toinenkin ilman statusta jäänyt selkeästi sodassa kuollut mies. Niilo Kurumaan nimi tuli esiin vasta myöhemmin, kertoo Kamppi. Kamppi selvitti miksi miehet eivät tulleet siunatuksi sankarihautausmaalle. Hän sai Suomen Sotavainajien Muistoyhdistyksen puheenjohtajalta eversti evp Pertti Suomiselta dokumentin, millä perusteella sankarivainaja-status annettiin sodassa kuolleille. Sekä Hakasen että Kurumaan tapaukset täyttivät selkeästi 1940-luvun ohjeistuksen mukaan sankarivainaja-statuksen kriteerit. – Tiettävästi silloinen Honkajoen kirkkoherra oli statuksen antamista vastaan. Silloin kirkkoherralla oli paljon enemmän valtaa kuin nykyään. Niinpä sekä Hakanen että Kurumaa haudattiin kirkkomaalle, mutta ei sankarihautaan. Kamppi jatkoi selvitystyötään ja keskusteli kuolleiden omaisten kanssa. He kokivat oikeanlaisen kunnian saamisen tärkeäksi, vaikka se onnistuisikin vasta vuosikymmeniä liian myöhään. Sankarivainaja-statuksen saamisessa seurakunta on avainasemassa. Se oli sitä sotien aikana ja on sitä edelleen. Kamppi otti yhteyttä Honkajoen seurakuntaan kirkkoherraan Johan Lampiseen jonka myötämielisellä vaikutuksella Honkajoen sankarivainajien määrä kasvoi 61:stä 63:een. Seurakuntien yhdistymisten jälkeen Kamppi otti yhteyttä Kankaanpään kirkkoneuvostoon kuuluvaan Kimmo Tuomeen , joka lähti tarmokkaasti ajamaan kahden uuden sankarivainajan kiven saamista sankarihautausmaalle. Samalla Tuomi ajoi sankarihautausmaan kunnostusasiaa eteenpäin. Sattumalta Honkajoen sankarihautausmaalla oli kaksi tyhjää paikkaa rinnakkain keskellä riviä. Tyhjille paikoille laitettiin Hakasen ja Kurumaan sankarihautakivet. – Haudat ovat tyhjät, sillä miehet lepäävät omissa haudoissaan. Tärkeintä on se, että nyt heidän nimensä pääsevät ansaitsemilleen paikoille muiden sankarien rinnalle. Martti Hakasen ja Niilo Kurumaan nimet on jo lisätty Honkajoen seurakuntatalon sankarivainajien kunniatauluun. – Sankarihautausmaan muistomerkkiin heidät lisätään ensi kesänä kunnostuksen yhteydessä. Kunniatehtävä Pitkään Honkajoen Rintamaveteraanit Ry:ssä toiminut Tapio Kamppi pitää kunniatehtävänä ylläpitää sotiemme veteraanien perintöä. – Äitini oli yli kolme vuotta lottana rintamalla ja isäni taisteli lähes kolme vuotta rintamalla. Ehkä tämä perinnetyö kumpuaa sieltä. Olen kasvanut veteraaniperheessä, joten koen nämä asiat tärkeiksi edelleen, kertoo Kamppi. Honkajoen sankarivainajien tapausta Kamppi kutsuu aidoimmaksi perinnetyöksi mitä voi tehdä. – Täällä puhutaan miesten kunnian palauttamisesta. Tässä ei ole kyse kunnian palauttamisesta, koska heiltä ei ole koskaan viety kunniaa. Nyt he saivat sen kunnian, mikä heille kuuluu, toteaa Kamppi. Honkajoen paikallisyhdistyksen lisäksi Tapio Kamppi toimii myös Satakunnan Rintamaveteraanipiirin puheenjohtajana. – Veteraanien määrä vähenee kovaa vauhtia. Satakunnassa sotiemme veteraaneja on jäljellä noin 350. Perinnetyön merkitys kasvaa entisestään, kun kunniakansalaistemme rivit harvenevat, kertoo Tapio Kamppi. "Tärkeintä on se, että nyt heidän nimensä pääsevät ansaitsemilleen paikoille muiden sankarien rinnalle. Tapio Kamppi