Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Blogit Live

Lauhanvuori on Länsi-Suomen korkein kohta ja turhan tuntematon luontokohde Satakunnan rajalla – Pulahda Spitaalijärveen pian osaksi harvinaista Geoparkia tulevassa kansallispuistossa

Toukokuu yrittää viritellä takatalvea, mutta luontoyrittäjä Juha Rantanen tarkenee harmaassa villapaidassa ja lätsässään. – Lauhanvuori on ehkä meille satakuntalaisille eräänlainen sokea piste. Moni muu kohde tunnetaan paremmin, vaikka tännekään ei ole pitkä matka. Etelä-Pohjanmaan puolella, mutta Satakunnan rajalla sijaitsevan Lauhanvuoren huippu kohoaa mäntykankaalla noin 230 metriä merenpinnan yläpuolelle. Sen laella olevasta näkötornista avautuukin melkoinen avaruus. Aurinko paistaa ja tuuli liikuttelee isoja pilviä lakeuden yllä. Ensisilmäyksellä tasaista havumetsää näkyy maan ääriin. Hetken siristeltyään horisontista kuitenkin erottaa joka suunnalla, ainakin kirkkaalla säällä, yhteensä satakunta tuulivoimalaa. Honkajoen, Isojoen ja Karvian voimalat merkitsevät kunkin paikkakunnan sijaintia. Jossain kaukana myös kirkontorni yltää juuri ja juuri metsän ylle. Arviolta vielä 9 000 vuotta sitten meri löi rantaan juuri näillä main. Tämä Länsi-Suomen korkein huippu oli jääkauden jälkeen Suomen rannikon uloin saari. Maan kohotessa siitä tuli vuosisatojen ajaksi korkea rantakallio. Alueella liikkuville ihmisille, keinä he tuolloin itseään pitivätkään, se on ollut hyvä kiintopiste. Ehkä ensimmäiset härmäläiset tähyilivät täältä käsin meren alta paljastuvaa Suomennientä. Todennäköisesti myös rannikon varhaista asutusta on sijainnut töyräällä. Vuosituhansia jatkunut maannousu on jättänyt Lauhanvuoren sisämaahan. Nyt rantaviivaan on viitisenkymmentä kilometriä. Hiljalleen vetäytyvä meri on jättänyt jälkeensä pöytämäisiä porrasmuodostelmia ja kiviröykkiöitä. Jää, ainakin yksi maanjäristys ja meri ovat muovanneet Lauhanvuoren ympäristöön suon, kangasmetsän ja kivikkojen tilkkutäkin, joka on ollut kansallispuistoaluetta vuodesta 1982 lähtien. Lauhanvuori on liikunta- ja tapahtumapalveluita tarjoavalle Rantaselle tuorein aluevaltaus. Jämijärvellä ja Hämeenkankaalla Rantanen on yrittänyt jo 2000-luvun alusta. Hän järjestää yrityksensä Jämi Sportsin kautta muun muassa luonto-opastuksia, yritysten virkistyspäiviä ja pyöräretkiä. Lisäksi hän on ollut mukana EU-rahoitetun hankkeen suunnittelussa ja hankkeen kautta tarjoamassa ympäristökasvatusta Kankaanpään yhteislyseossa. Satakunnan pohjoisrajan tuntumassa, Honkajoen naapurissa sijaitseva Lauhanvuori on mainio päiväretkikohde. Porista Lauhanvuorelle ajaa alta puolitoista tuntia. Luontomatkailu on ollut nosteessa jo jokusen vuoden. Viimeistään koronapandemian rajoitukset ovat aiheuttaneet räjähdysmäisen piikin lähimatkailuun. Osassa kansallispuistoja ja retkeilypaikkoja kärsitään ruuhkista. Metsähallitus on sulkenut autiotupia, laavuja ja kokonaisia reittejä viruksen leviämisen hillitsemiseksi. Lauhanvuorella ei ole vielä toistaiseksi tarvinnut väistellä suuria ihmisjoukkoja, vaikkakin vilkastumista on nähtävissä. – Kävijämäärät ovat nousseet täälläkin merkittävästi, erityisesti arkisin näkee nyt ihmisiä. Enemmänkin tänne mahtuisi. Toivottavasti tästä ajasta jää väkeä, jotka jatkavat retkeilyä. Näkötornilta lähtee polku, jota laskeudutaan pari kilometriä Spitaalijärvelle, joka kuuluu eittämättä sarjaamme kummalliset luontokohteet. Opastuskyltissä englanninkielinen nimi "Lepracy Lake" kalskahtaa pahaenteiseltä sekin. Nimen ei kuitenkaan sovi antaa hämätä. Veden uskotaan parantavan ihosairauksia, ei suinkaan aiheuttavan niitä. Ennen kuin lääketiede tunsi parannuskeinoja spitaaliin, eli lepraan, sitä hoidettiin erilaisilla lähdevesillä. Tarinoiden mukaan Spitaalijärven vesi tunnettiin niin voimakkaana troppina, että sitä vietiin Venäjälle asti. Yli 175 metrin korkeudella merenpinnasta sijaitsevan järven vesi on luontaisesti hapanta, mikä selittänee sen parantavan maineen. Veden pH on noin 4,7, joka on lähellä ihmisen ihon luontaista happamuutta. Veden laatuun vaikuttavat paikallinen kvartsipitoinen maaperä sekä järven vieressä aukeava suo. Vesi ei kuitenkaan ole suojärvelle tyypillisen humuspitoista, vaan jopa kirkasta. Kädellä huljutellessa vesi tuntuu melko normaalilta. Ei huomattavaa vaikutusta iholla. Vesi maistuu, no, järvivedeltä. Myös parantava vesi kannattaa keittää, jos sitä aikoo käyttää juomavetenä. – Eräs talviuimariryhmä kävi täällä kanssani. Kaikkien oli pulahdettava, jos vaikka olisi jotain hyötyä, Rantanen naureskelee. Järvi kuivattiin 1860-luvun nälkävuosina, jotta karjalle olisi saatu lisää heinämaata. Järven pohja oli perimätiedon mukaan kuitenkin kasviton ja karu eikä siitä ollut heinämaaksi. Toisen tarinan mukaan järvi kuivattiin, jotta sen kalat voitaisiin käyttää ravinnoksi, mutta kaloja ei järvessä lopulta ollutkaan. Spitaalijärvi ennallistettiin 1950–1960-lukujen vaihteessa patoamalla kuivauksen yhteydessä kaivettu laskuoja. Ainakin ahvenkanta ja linnut ovat palanneet. Nyt viehättävän pyöreän järven pinnalla lipuu telkkäpariskunta. Järven pesimäpäädyssä onkin kielletty liikkuminen heinäkuun puoliväliin asti. Rantanen virittää kahvit Spitaalijärven nuotiopaikalla. Koronapandemian takia häneltä on peruuntunut käytännössä lähes kaikki opastukset, vaikka kysyntää nyt voisikin olla. Luontokoulukin on ollut tauolla. Lauhanvuoren-Hämeenkankaan alue tulee yhdistymään naapurissa sijaitsevan Kauhanevan kansallispuiston kanssa isommaksi Geopark-kokonaisuudeksi. Unescon hallinnoiman Geopark-verkoston jäseneksi pääsevät alueet joiden geologinen perintö on merkittävä. Satakunnan, Etelä-Pohjanmaan ja Pirkanmaan rajalla se on. Geopark-tittelin vaatimuksiin kuuluu oleellisena osana myös ympäristökasvatuksen tarjoaminen. – Maailmalla puistot järjestävät itse opetusta, mutta Geopark alueen koulut tuottavat nyt näille alueille opetusta. Hän uskoo, että koko alueen matkailu saa virkistysruiskeen Geoparkista. Seuraavaksi suunniteilla voisi olla esimerkiksi pyöräyhteyksiä ja yhdysreittejä Kauhanevan ja Hämeenkankaan suuntaan. Sitten koko Geopark-alueella viihtyisi jouhevammin useita päiviä maastossa retkeillen, Rantanen visioi. Hän suosittelee esimerkiksi jo merkittyjä Geobike-reittejä. Katso videolta, miten maisemat vaihtuvat Lauhanvuorella Kun kahvit on juotu, vie Spitaalijärveltä tie kohti toista Lauhanvuoren erikoisuutta, Kivijataa. Sinnekin pääsee autolla viereen, mutta järveltä voi myös patikoida. Lauhanvuoren polkuverkosto on mukavaa kulkea: pitkospuuta riittää, eikä kankailla ei ole paljoa juurakoita tai muuten hankalia osuuksia. Lähettyviltä alkaa erikoisesti mutkitteleva puromainen Lohiluoma, jossa on oma taimenkantansa. Keväällä vesi on korkealla, eikä taimenia näy. Lohiluoma saa alkunsa Peräkorvessa sijaitsevista lähteistä, joissa pulppuavat vastaavanlaiset silmät kuin Jämin Uhrilähteellä. – Tämä puronvarsi on ehdottomasti suosikkiosuuksiani alueella, Rantanen hihkuu. Polku seurailee Lohiluomaa läpi pienten lehtomaisten kosteikkojen ja kuusimetsän, kunnes maisema vaihtuu kuivakkaan kankaaseen. Harvakseltaan mäntyä kasvavan kangaspätkän jälkeen näkyviin laajenee melkoinen läjä kiveä. Kivijata, joksi pirunpeltoa näillä main kutsutaan. Tämä 800 metrin pituinen kivipelto on muinaista rantavallia. – Jättiläisten viimeisiä asuinpaikkoja, vai miten se menikään, Rantanen tarinoi, kuten kunnon matkaoppaan kuuluukin. Viimeistään Kivijatalla tajuaa, että täällä on tosissaan touhunnut jättiläinen nimeltään jääkausi. Tai oikeastaan Aika. Alueen geologinen kehitys alkoi, kun maankuoren liikkeet kohottivat Suomen halki suuren poimuvuoriston. Seuraavien satojen miljoonien vuosien aikana vuoristo kului pois. Jäljelle jäi hiekkaa, joka kerrostui meren rantaan ja kivettyi Satakunnan hiekkakiveksi 1 300 miljoonaa vuotta sitten ja Lauhanvuoren hiekkakiveksi noin 600 miljoonaa vuotta sitten. Alueen historiaan kuuluu muinaisen vuoriston synty ja tuho. Tätä riehumista seurasi "rennompi" jääkausiaika sekä laajan suomaiseman synty. Kivijatan pyöreät kivet ovat käyneet sen kaiken läpi päätyäkseen luontonähtävyydeksi. Sellainen kyllä asettaa parin tunnin patikan perspektiiviin. mikä geopark? Geopark viivästyy Geopark on harvinaisuus Suomessa. Sen toivotaan tuovan kävijöitä ja liiketoimintaa Satakunnan pohjoisrajalle. Kolmen maakunnan ja kymmenen kunnan alueelle sijoittuvaa Lauhanvuori–Hämeenkangas Geoparkia on valmisteltu vuodesta 2013 lähtien. Geopark-verkostoa hallinnoivalle Unescolle lähetettiin hakemus vuonna 2018. Geopark pitää sisällään Lauhanvuoren ja Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistot, Haapakeitaan soidensuojelualueen, Hämeenkankaan harjoitus- ja monikäyttöalueen sekä useita pienempiä luontokohteita. Geopark on kansainvälinen ainutlaatuisten geologisten kohteiden yhteisbrändi. Etuliite geo ei siis viittaa geo-kätköilyyn, vaan korostaa alueen maaperän erityisyyttä ja geologista perintöä. Tittelin avulla pyritään edistämään matkailua, geologisen perinnön säilyttämistä, luonnontieteiden opetusta ja kestävän kehityksen mukaista liiketoimintaa. Tällä hetkellä Lauhanvuoren-Hämeenkankaan alueen Geopark-status odottaa vielä viimeistä nuijankopautusta. Unescon hallintoneuvoston piti tehdä päätös asiasta tänä keväänä, mutta koronapandemia on siirtänyt kokoontumisen tuonnemmaksi. Geopark-hanketta hallinnoivan Lauhanvuoren-Hämeenkankaan Geopark ry:n toiminnanjohtaja Terttu Hermansson ei tiedä päätöksen tarkkaa päivää, mutta toivoo, että rajoitusten lientyessä päätös voisi tulla jo kesän aikana. – Kun se vain on mahdollista, on tarkoitus järjestää avajaisjuhlat nimityksen kunniaksi, Hermansson sanoo. Geoparkeja löytyy erityisesti Kiinasta ja Japanista. Suomessa niitä on vasta yksi, Rokuan Geopark Pohjois-Pohjanmaalla. Rokua sai statuksen vuonna 2010. Jokaisella UNESCO Global Geoparkilla on oma teemansa. Lauhanvuoren-Hämeenkankaalla teemana on kehitys muinaisesta poimuvuoristosta laakeaksi suomaaksi. Esimerkiksi Satakunnan puolella Hämeenkankaan tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat Uhrilähde ja Koivistonvadin harjukuoppa. Myös Kuninkaanlähteen historia nähtävyyskohteena ulottuu vuosisatojen taakse. Rokualle Geopark-titteli on tuonut uutta matkailuliiketoimintaa. Samaa toivotaan Lauhanvuoren-Hämeenkankaan suunnilla. Esimerkiksi viime kesänä Geo-UP-kahvila työllisti pari nuorta Honkajoelta. Tämän kesän osalta palveluiden tarjonta on vielä epäselvä. Hermansson kertoo, että tällä hetkellä on voitu jatkaa esimerkiksi erilaisten matkailutuotteiden kehittämistä ja verkkokauppojen rakentamista, vaikka ryhmäretket tai ravintolatoiminta eivät nyt voi pyöriä. Geoparkin alueen kohteiden kävijämäärät ovat olleet kolmen viime vuoden aikana kovassa kasvussa. Lauhanvuoren-Hämeenkankaan lisäksi statusta hakevia Geopark-projekteja ovat Suomessa esimerkiksi Saimaa Geopark ja Salpausselkä Geopark. Alueen kunnat rahoittavat Geopark-kokonaisuutta noin 120 000 eurolla vuodessa. Kuntien vuosittaiset maksuosuudet vaihtelevat Siikaisten ja Karijoen kuntien 6 000 eurosta Kankaanpään ja Kauhajoen kaupunkien 25 000 euroon. Kunnat ovat sitoutuneet rahoitukseen vuosille 2019–2024. Perusraha menee kehityshankkeiden sekä toiminnan ylläpitoon. Lisäksi mukana on Metsähallituksen ja Luonnonvarakeskuksen rahaa. Geoparkilla on myös reilu 50 kannatusjäsentä. Itse sertifikaatista maksetaan Unescolle 1 000 euroa vuodessa. Investoinnit Geoparkiin on haluttu tehdä, sillä geoparkin avulla uskotaan saatavan paitsi kansallista huomiota myös kansainvälinen status koko retkeilyalueelle. Unesco tavallaan kohottaa tällä hetkellä erillään olevat kohteet yhdeksi painoarvoltaan merkittävämmäksi kokonaisuudeksi. – Unescon logolla on kuitenkin niin suuri arvo, joka avaa kansainvälisen markkinoinnin väyliä, Hermansson perustelee.