Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Blogit Live

Pieni kuoriainen on saanut aikaan suurta tuhoa – Suomen sahateollisuus kantokykynsä alapuolella – Keski-Euroopan myrskytuhot vaikeuttaneet alan markkinoita

Ensin tulee myrsky ja kaataa puita keskisessä Euroopassa. Seuraavaksi kaatuneet puut houkuttelevat kirjanpainajia, jotka ovat puolen sentin mittaisia kaarnakuoriaisia. Kaatuneen rungon lisäksi alkaa maistua myös viereinen ehjä puusto, ja metsänomistajalla tulee kiire kaataa lisää metsää. Pian onkin Suomen sahateollisuus vaikeuksissa. Ilmastonmuutoksesta on moneksi. Joidenkin optimistisimpien ajattelijoiden mukaan Suomen maa- ja metsätalous lähes yksinomaan hyötyy ilmaston lämpenemisestä esimerkiksi kasvukauden pitenemisen vuoksi. Sahatalous on kuitenkin puun ja kuoren välissä siinä mielessä, että syksystä 2018 lähtien Keski-Euroopan ilmastokepposen vuoksi syntyneet valtaisat metsätuhot ovat tuoneet markkinoille bulkkihintaan myytävää sahatavaraa. Se on pakottanut myös suomalaisen sahan laskemaan lopputuotteensa hintaa. Eikä loppua hintakilpailulle näy. Vaikka markkinoilla onkin kokemusta samanlaisesta tuulten ja kirjanpainajien aiheuttamasta tuhosta Kanadassa, joka vaikeutti kilpailijoiden asemaa melkein 20 vuotta, ei sahateollisuudessa uskalleta arvailla, miten pitkään nykyinen tilanne jatkuu. – Hinnat ovat laskeneet näihin päiviin saakka, ja olemme jo kantokykymme alapuolella, Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuori sanoo. Syinä ovat paitsi kilpailutilanteen aiheuttama heikko kannattavuus myös viime aikojen tuotantoseisokkeihin johtaneet työmarkkinakiistat. Merivuori osoittaa kykyään valoisaan ajatteluun muistuttamalla, että kunhan vain alppimaiden aiheuttamien vaikeuksien jälkeen ollaan vielä toimintakykyisiä, voidaan jo huokaista helpotuksesta. – Hiiltä sitovan sahatavaran kysyntä kasvaa. On keskityttävä siihen, että kotipesässä tehdään kaikki mahdollinen metsien terveyden eteen ja huolehditaan hiiltä sitovan sahateollisuuden toimintaedellytyksistä ja kansainvälisestä kilpailukyvystä. Ennustaminen on tietysti hankalaa, sillä kyseisillä metsätuhoalueella eletään kovin erilaisissa olosuhteissa kuin meillä. Yllättävää kyllä juuri tiheään asutulla alueella varsinkin alppien rinteillä ei ole metsäautoteitä Suomen malliin, joten kaikkea tuulen kaatamaa yli sadan miljoonan kuution puumassaa ei saadakaan noin vain kerätyksi. Se taas on johtanut siihen, että metsän tuho saattaa olla myös metsänomistajan tuho. Merivuori on huolissaan siitä, mikä on metsätalouden tila lähivuosina Tsekeissä, Slovakiassa, Sloveniassa , Etelä-Saksassa ja Itävallassa. – Ei ole kenenkään etu, jos metsät jäävät hoitamatta ja epidemiat leviävät. Samaan aikaan meillä eletään ennätyspitkää syksyä tai jo mahdollisesti heti syksyn perään alkavaa kevättä. Routa- ja lumiaikaa odottavat talvileimikot saavat odottaa kaatamistaan, sillä metsätyökoneilla ei ole asiaa Etelä-Suomen metsiin. Merivuori muistuttaa, että vuodenvaihteen nihkeän tilanteen vuoksi ei tosin puuta sahoja varten juuri ole tarvinnut kaataa, joten kelirikko ei ole päällimmäinen huolen aihe juuri nyt. –Ennen joulua saatiin tosin jo vähän valoisampia talouslukuja. Mutta kun ottaa huomioon Suomen sahatavaran tärkeimmät vientialueet eli Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän seutu, eivät myyntinäkymät ole kovin ennustettavia ja valoisia. Hän ilmaiseekin asian yksinkertaisesti niin, että kilpailutilanteen yhä heiketessä pienen Suomen sahateollisuus on ensimmäisenä putoamassa kilpailusta pois. Merivuoren mukaan meidän on nyt vain pidettävä metsämme kasvukuntoisina ja monimuotoisina. – Keskustelu niistä on käynyt jo jonkin aikaa kiihkeänä ja monitieteellisenä. Jo 1860-luvulta meillä on lailla määrätty metsien hoidosta. –Lakia liberalisoitiin, ja mielestäni se tuo itsestään kasvattamiseen vaihtelevuutta ja tarjoaa metsänomistajille mahdollisuuden hoitaa metsiään näkemyksensä mukaan. Kaikki sujuu, kunhan edetään maltilla ja tutkimustietoon nojaten, hän pohtii. Lämpimät säät, myrskyt, sateet ja vastavuoroisesti kuivuus eivät ainakaan toistaiseksi tuo Merivuoren mukaan meille muun Euroopan tavoin kirjanpainajan aiheuttamaa ongelmaa, vaikka ilmaston muuttuminen riskitekijä onkin. Kirjanpainaja viihtyy näilläkin leveyksillä.