Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Annu Valonen: Vanhemmuuden ihana lahja

Tyttäremme pääsi ylioppilaaksi ja juhlista tuli varsin onnistuneet koronan varjosta huolimatta, vieraita saapui kuin saapuikin paikalle paljon ja käsiä pestiin sekä desinfioitiin ja turvaväleistä pidettiin huolta. Juhlissa mietin vanhemmuutta. Mitä se minulle merkitsee ja kuinka paljon se on muuttanut minua, muovannut lapsen kasvun myötä? Vanhemmuus muuttaa ihmistä aina. Ainakin itsekkyys ja omaan napaan tuijottelu vähenee, oppii joustavuutta ja myötätuntoa. Niin monia hienoja muistoja ja ikimuistoisia hetkiä, joita ei olisi saanut elää ilman tuota ihmistä! Olin suht iäkäs tullessani äidiksi, maailmani oli valmis, oli ammatti, oma koti ja parisuhde, lapsi oli toivottu ja rakas. Ajattelen tilastoja ja tutkimuksia. Moni nuori lykkää lasten hankkimista, monet eivät halua lapsia lainkaan. Uutiset toitottavat lapsiperheiden taloudellista ahdinkoa, some pauhaa, miten lapsen myötä joutuu luopumaan niin paljosta. Oma aika kapenee, lapsi kahlitsee, ei ole enää aikaa tai voimia harrastaa kun sylissä on koliikkivauva ja ainoa puheenaihe vanhojen, (ehkä lapsettomien) kavereiden kanssa on korvatulehduskierre tai vatsatauti. Niinpä sinkkuna eläminen yleistyy, näin kertovat tilastot. Jopa parisuhde koetaan usein rasittavana sitoumuksena. Ehkä keskustelun kulttuuria voisi muokata enemmän perhe- ja lapsimyönteiseen suuntaan. Painotettaisiin sitä, kuinka paljon lapsi tuo iloa elämään, vaikka muutos entiseen on valtava. Vastalahjana saa lapselta rajattomasti rakkautta, tai ainakin sen, minkä hänelle antaa. Toisin sanoen, se miten lasta kohtelee, millaisilla tunteilla ja sanoilla lapsen ympäröi, on ensiarvoisen tärkeää, sillä lapsi on kuin peili, joka heijastaa takaisin kaiken saamansa kohtelun. Joku viisas on sanonut, että vanhemmuudessa ei ole tärkeintä se, kuinka paljon tiskaa, pyykkää ja kuskaa lasta harrastuksiin, vaan se miten vanhempi itse kokee vanhemmuuden, onko se taakka ja rasitus vai ilon ja oivallusten taival. Vaikka oma tytär on jo täysi-ikäinen, ei vanhemmuus lopu. Se vain muuttaa muotoaan. Vauva-ajan ilot, pelot, riemut ja onnistumiset ovat vaihtaneet sävyjään, huolen aiheet muuttuneet. Olipa oma vanhemmuutesi millaista tahansa, on hyvä muistaa että vanhemmuus on koko elämän läpi kestävä ihmissuhde, jossa on hieno mahdollisuus kehittyä ja kasvaa. Se on kasvun paikka. "Vanhemmuus on koko elämän läpi kestävä ihmissuhde Kirjoittaja on näyttelijä Lue myös: