Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Blogit Live

Mielipide: Pori–Haapamäki -radan säilymisen historiallisia virstanpylväitä muistellessa

MIELIPIDE Tosi mielenkiintoinen historian määrä sisältyy uhkineen Haapamäen–Porin-rataan, että edes säilyisi kiskotettuna rautatienä uutta tulevaisuutta odottamassa. Senhän aamunkoi vielä nousee. Minua jo Porin-radan valmistuminen ja liikenteelle palauttaminen puhuttaa erityisesti, koska äitini siskonmies oli sen kivimiesten nokkamies radan rakennusvaiheessa. Isäni konduktöörikokemuksista radalta poikasesta asti jo kuulin, samoin vanhimman siskoni veturimiesmieheltä ja myös äidin veljen rata-auton kuljettajalta. Vahvalla otteella on siis VR puraissut elämänarvojani. Olenhan siinä savun ja rasvan tuoksussa 4-vuotiaasta asti asunut. Jotain ehkäpä tiedän minäkin VR:stä, arvon kirjoituskollega Leo . Haapamäkeä osaan rata-asioiden käsittelyn pitkällä kokemuksella puolustaa aina ministeriöitä myöten ja tässä lähikaupunkien ylenkatsovassa ilmapiirin puristuksessa. Entisaikaan Parkanoon asti Haapamäeltä kulki niin sanottuja järjestelyjunia, jotka kokosivat linja-asemilla lastatut tavaravaunut juniksi ja toivat ne Haapamäkeen vaihdettaviksi ja eri raiteilta ja eri ilmansuuntiin lähteviksi. Muistan hyvin, miten VR siihen aikaan palveli ihmisiä, ei suinkaan aikaa ja nopeutta. Seisakkeita oli tiuhaan Parkanoon asti ja siitä edelleen Poriin. Muistan isäni sanoneen, kun hänelle tuotiin asemalta määräyslappu Porin-junaan konduktööriksi, mikä useimmiten tapahtui juhannusaattona: ”Taas on lähdettävä kävellen Poriin.” Arvatenkin on selvää, että tuollaisen ihmemaailman jatkumisen tahtoisi säästyvän myös jälkipolville. Tätähän Haapamäki ratoineen ja suuruutensa aikoina edusti. Niinpä olin heti valmis, kun Toivo Luukola , Haapamäen lyseon eläkkeellä oleva lehtori, tuli mopoineen käymään luonani suurena huolenaan Haapamäen–Porin -radan säilyminen rautatienä. Oli kuulemma tykästynyt rautatieaiheisiin kirjoituksiini. Yhdessä päädyimme siihen tulokseen, että nyt tarvitaan yhteishenkeä, niin Keuruulta kuin muiltakin radanvarsikunnilta ja asiaan aktivoituneilta yksityishenkilöiltä. Luukolan idean pohjalta perustettiin maakuntien yli kantava, Porin-radan säilyttämiseksi kehitetty ”maakuntaparlamentti” eli rautatietyöryhmä ja kokouselin. Se toteutettiin Haapamäellä, ja lopulliset strategiat viilattiin Virroilla, Kihniössä ja Parkanossa pidetyissä neuvotteluissa. Kun kaupungit ja radanvarsikunnat saatiin kannustettua mukaan ja kunnanjohtajat hyväksyivät taisteluasenteen radan säilymiseksi, se oli arvokas edistysaskel. Sitten koottiin delegaatio silloisessa Ratahallintokeskuksessa käyntiä varten. Vierailu poiki mieluisen tuliaisen, kun radan purkaminen saatiin torjuttua ja delegaation esitys hyväksyttiin. Saatiin lupa käyttää rataa matkailua ja eräretkeilyä edistävänä elämysmatkailuratana, jonka periaatteena oli pumppuresiinoilla hallittu ja ohjattu matkailukäyttö. Positiiviseen ja tyydyttävään neuvottelutulokseen vaikuttivat varmaan täällä hyvin järjestetyt resiinarallitapahtumat. Neuvottelua varten teetettiin esiselvitys siitä, mitä aiheeseen liittyvää löytyisi eri radanvarsikunnista. Ajatusta jalostettiin eteenpäin. Se pohjautui hyvään esiselvitykseen ja konsulttityönä tehtyyn toimenpidesuunnitelmaan, josta laadittiin elämysradan perustamisasiakirja, säännöt, kuntien sitoutumiset ja osallisuusrahoitukset. Myöhemmin Porin kaupunki saatiin entisestään innostumaan radasta, samoin asiaan vihkiytynyt satamajohtaja, joka erityisen innokkaasti esitteli visioitaan, ja niin asiantuntijoiksi järjestyi huomattavia taloustieteiden ja rautateiden ymmärtäjiä ja yliopistopohjaisia osallistujia. He olivat kannustavia valtakunnantasoisia osaajia, joilla oli hyviä eväitä neuvotteluseminaareihin ja asian edistämiseen. Satamajohtajan tahtotilalla paljolti organisoituja tapaamisia oli Porin satamassa, Parkanossa, Porin kaupungintalolla ja Haapamäellä. Näissä ammattiosaajien kokouksissa ei koskaan vahingossakaan kuullut realiteetti-sanaa. Eikä se ollut tavoiteltu muotisana samanhenkisessä porukassa. Noissa ympyröissä jalostui virallinen Haapamäen–Porin-radan säilymisen turvaava ja liikenteelle palauttava rautatietyöryhmä, johon ovat maakuntaliitotkin, Satakunta, Pirkanmaa, Etelä-Pohjanmaa ja Keski-Suomi, tulleet mukaan. Kokousryhmittymä on nykyiseltä nimeltään PPH-rautatietyöryhmä. Kirjaimet tulevat paikkakunnista Pori, Parkano ja Haapamäki. Miten pitkälle työryhmän tavoitteet ja neuvottelutaidot riittävät tämän päivän nopeusajatteluun perustuvassa rautatiemaailmassa? Huomion arvoista olisi, että tarjottavana olisi ainutlaatuinen rautatieyhteys ja ratarakennusmiljoonien säästökohde halki koko Suomen. Tavaraliikennepääradan perustaminen on tärkeä asia ja edustaa oikeaa rautatiepolitiikkaa, koska halvimmalla mahdollisella keinolla saatetaan henkilöliikenne väljemmille kiskoille samalla, kun nopeus lisääntyy koko maassa. Onneksi tähän on jo löytymässä toivottua tulosta. Paras toteutusmalli valtakunnan parhaaksi ja kansantalouden turvaksi olisi ratayhteys Pori–Haapamäki ja siitä eteenpäin reitti Suomen itärajan ylityspaikoille, joista avautuisi myös tältä suunnalta Venäjän ja Kaukoidän transitoliikenne. Lännestä se yhdistyisi Haapamäellä ainutlaatuiseen syöttörataan, joka Pohjanmaan radalta eriytyy Ylivieskaan, Haapajärvelle, Saarijärvelle ja Haapamäen–Porin osuudelle. Näistä yhteyksistä olen kirjoittanut mediaan jo parin vuoden ajan. Toivon mukaan tämä koetaan paremmaksi ja realistisemmaksi rautatiesuunnitteluesitykseksi tälle vuosituhannelle ja otettaisiin käsittelyyn pikaisesti ja huomioon ministeritasoisia päätöksiä tehtäessä. Antero Pohjonen, Haapamäki