Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Kankaanpäässä syntynyt Anne Brunila nousi talouselämän huipulle, mutta yksityiselämässä hän koki väkivaltaa ja lapsen vakavan sairauden

Miksi toiset ihmiset selviävät pahoista ja traumaattisista kokemuksista, mutta toiset ne lyövät maahan pysyvästi? Tätä Anne Brunila on pohtinut paljon omakohtaisesti – ja siksi hänen tiibetiläinen opettajansa kehotti Brunilaa kirjoittamaan kirjan ja jakamaan kokemuksensa muillekin. Talouselämän huippupaikoilla ollut Brunila on selviytynyt asioista, jotka tuntuvat liki mahdottomalta taakalta yhden ihmisen kannettavaksi. Nykyisin hän sanoo kokevansa syvää sisäistä rauhaa ja onnea. Brunilan yhdessä kirjailija Johanna Venhon kanssa kirjoittama Kuka olisi uskonut ilmestyy ensi viikolla. Hän kertoo siinä henkilökohtaisia asioita, joita ei yleensä talouseliitin elämäkerroissa muistella. Hän avaa omaa elämänkatsomustaan, joka perustuu buddhalaisuuteen. Hän on nähnyt läheltä Suomea koetelleet aiemmat talouskriisit, ja siksi hän tässä haastattelussa kertoo myös arvioitaan meneillään olevasta koronaviruskriisistä. Brunila on ehkä suurelle yleisölle jo etäisempi, mutta 1990-luvun lamasta toipuvassa Suomessa hän oli ekonomistipiirien tähti. Suorapuheinen Brunila erottui harmaasta herrajoukosta, ja hän tuntui myöhemmin etenevän vaivattomasti tehtävästä toiseen. Suomen Pankista korkeaan virkaan valtiovarainministeriössä, sieltä ensimmäisenä naisena metsäteollisuuden etujärjestön johtoon ja sieltä edelleen energiayhtiö Fortumin johtoryhmään. Tehtävät ja hallituspaikat suomalaisyhtiöissä nostivat Brunilan Suomen vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi. Tällaisen tittelin antoi Talouselämä-lehti vuosina 2013, 2014 ja 2015. Kuka olisi uskonut, että itsevarmana haastattelulausuntoja tykittelevä asiantuntija poti työelämässä ollessaan huijarisyndroomaa eli tunnetta siitä, että on osaamattomampi kuin ihmiset luulevat? ”Olen ollut kiinnostunut monista asioista ja oppinut kaiken helposti, koska minulla on hyvä muisti ja keskittymiskyky. Olen oppinut ponnistelematta, jolloin helposti tulee tunne, ettei voi osata yhtään mitään.” Brunilalla oli jokaisessa työpaikassa pitkä tie kasvattaa luottamusta omiin kykyihinsä ja omaan osaamiseensa ja työntää huijarioloa taka-alalle. Kirjasta voi havaita, että oikeaan kohtaan osuneella kannustuksella voi olla valtava merkitys. Hän on halunnut olla taustalla harmaana eminenssinä, mutta koko ajan päätynyt tehtäviin, joissa työhön kuuluu olla esillä. Hän selittää ristiriitaa: ”Jos on asioita ja alueita joita pelkää, niin pelosta pääsee eroon menemällä sinne. Hyppää kylmään veteen. Olen ottanut tietoisia riskejä, koska olen halunnut päästä eroon sisäisistä vaikeuksistani.” Metsäteollisuudessa patruunoilta tuli lopulta moitteita liiasta esillä olosta eikä pörssiyhtiö Fortumiinkaan ollut helppo uida sisään, kun omat johtamisopit olivat virkauralta. Brunila tunnustaa mikromanageroineensa ja kokeneensa pysyvää epäonnistumisen tunnetta ennen kuin lopulta lähti Fortumista ja kokopäiväisestä työstä. Tilalle tulivat hallituspaikat, joista tärkeimpinä ovat jäljellä Kone ja Suomen elokuvasäätiö. Monet kuusikymppiset suomalaiset tunnistanevat nyt 63-vuotiaan Brunilan lapsuudesta ja nuoruudesta paljon tuttua. Kotoa tuleva työnteon eetos, lukion jälkeen pikainen lähtö pikkupaikkakunnalta suurempiin kuvioihin, ensimmäiset interrailmatkat Eurooppaan, halpaa punaviiniä Vanhan kuppilassa... ja päätyminen opiskelemaan jotain aivan muuta kuin oli ajatellut. Kauppakorkeasta valmistuttuaan Brunila tapasi miehen, jonka tunsi sielunkumppanikseen, mutta asiat lähtivät etenemään väärään suuntaan. Mies osoittautui omistushaluiseksi ja mustasukkaiseksi. Lisäksi miehen mielenterveys järkkyi. Hän myös pahoinpiteli Brunilaa, mikä lopulta johti vankilatuomioon. Brunila oli tullut vahingossa raskaaksi, mutta halusi pitää lapsen, vaikka yhteiselo miehen kanssa ei ollut mahdollista. Kolme- ja puoliviikkoisena lapsi sai aivokuumeen, joka jätti pysyvän kehityshäiriön. Vähän myöhemmin lapsen isä teki itsemurhan. Brunila on miettinyt, miten jaksoi mennä eteenpäin. Lapsen takia oli tietysti pakko. ”Kun elämässä on asioita, jotka ovat arvokkaampia kuin oma elämä, niin siitä saa ison voiman. Jos minulla ei sitä poikaa olisi ollut, niin en tiedä.” Lukioajoista asti läheiseltä tuntunut buddhalainen elämänfilosofia auttoi myös. Buddhalaisuuteen kuuluu luottamus siihen, että asioilla on jokin tarkoitus, joka ei välttämättä tapahtumahetkellä aukene. Brunila uskoo karmaan eli syyn ja seurauksen lakiin: ihmisellä on monta elämää, ja näiden elämien aikana kertyy sekä hyvää että huonoa karmaa, joka vaikuttaa siihen, millaisiin oloihin syntyy seuraavassa elämässä. Tämä selittää hänen mielestään myös sen, miksi lähtökohdiltaan samat ihmiset selviävät pahoista kokemuksista eri tavoin. Brunilan poika Oskari on nyt 35-vuotias ja elää omaa elämäänsä Steiner-pedagogiaa noudattavassa antroposofisessa asumisyhteisössä. Brunila on ikuisesti kiitollinen nyt jo edesmenneille vanhemmilleen, että he muuttivat lähemmäksi asumaan ja osallistuivat pojan hoitoon työuran hektisimpinä vuosina. Brunila näki Suomen Pankissa läheltä 1990-luvun laman ja oli myöhemmin EU:n komissiossa rakentamassa euroalueelle vakaus- ja kasvusopimuksen yhteisiä pelisääntöjä. Nyt nämä säännöt ovat syrjässä, ja taas maanosassa jyllää talouskriisi, joka voi pahimmillaan johtaa lamaan. Brunila kannattaa aiempien kokemusten perusteella elvyttämistä. ”1990-luvun alun lamassa jouduttiin paljon tekemään pakon edessä, mutta ehkä jotakin olisi voitu tehdä toisin. Olisi varmasti ollut pelivaraa huolehtia siitä, ettei meille olisi tullut niin kauhea rakennetyöttömyys.” Brunilan on vaikea nähdä, millä tavoin nyt päällä olevasta kriisistä tullaan ehjin nahoin ulos. Korot ovat nollassa tai negatiivisia, osakekurssit ovat huipussaan ja valtiot ottavat sumeilematta velkaa. ”Tämä on hirvittävän vaarallinen tilanne, enkä ymmärrä, miten tästä selvitään ilman kuplia ja romahduksia. Toki korkeat pörssikurssit ovat ilosanoma eläkeyhtiöille ja muille sijoittajille, mutta kriisi alkaa vasta nyt näkyä teollisuusyrityksissä. Pelkään pahoin, että isot vaikutukset ovat vasta tulossa.” Voi käydä toisinkin eivätkä pahimmat uhkakuvat välttämättä toteudu. Brunila muistaa, kuinka vuonna 1994 hänelle tuli tunne, ettei Suomi nouse talousromahduksesta ikinä. ”Se oli mustaakin mustempi tunne, mutta silloin oltiin juuri nurkan takana siitä, kun selvittiin. Epätoivon tunne tulee yleensä juuri silloin, kun käänne tapahtuu. Luotan tähän edelleen.” Koronavirus muutti myös Brunilan suunnitelmat: ilman sitä hän todennäköisesti olisi viettänyt pitkiä aikoja buddhalaisissa luostareissa Ranskassa ja Nepalissa. Sekä opetuksia seuraten ja Nepalissa myös luostarin toimintaa avustaen. ”Jos poikaa ei olisi, en olisi moneen vuoteen asunut Suomessa.” Nyt täytyy tyytyä verkkokokouksiin Zoomissa, joka ei kuitenkaan korvaa läsnäoloa. Buddhalaisuuteen kuuluvat mielen harjoitukset ja meditaatio, mutta yhtä tärkeä on löytää oma opetuslinja ja opettaja, joka auttaa tulkitsemaan tekstejä. Buddhalaisuudessa tavoitteena on valaistuminen, jossa vapaudutaan omista asenteista ja tunnetiloista ja päästään syvään tietoisuuden tilaan. ”No joo, sinne on matkaa. Mutta hauskinta on se, miten paljon on vapautunut turhista huolestumisista ja loukkaantumisista ja kuinka paljon saa elämäänsä iloa. Se on tuonut välineitä ja metodeita, kuinka elämästä voi selvitä.”