Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Henri Mattila järjesteli kuin vimmassa lentoja, hotelleja, viisumeita ja kaveritapaamisia – Nyt hän on nähnyt maailman kaikki maat ja kertoo, mitä oppi

Maailmassa on epävirallisen tilaston mukaan 200–400 ihmistä, jotka ovat käyneet kaikissa maailman maissa. Yksi heistä on Henri Mattila . – Avaruudessa on käynyt noin 550 ihmistä eli me olemme pienempi ryhmä, Mattila naurahtaa. Suomen Tilastokeskuksen mukaan maailmassa on Taiwanin tulkinnanvaraisesta asemasta riippuen 194 tai 195 itsenäistä valtiota. Mattila sai kierroksensa täyteen 12. maaliskuuta Afganistanissa. Ajoitus oli hyvä, sillä heti sen jälkeen koronapandemia pysäytti turistiliikenteen. Mattilalle korona tarkoitti pysähtymistä sanan varsinaisessa merkityksessä: liike loppui. Vuodet 2018–2020 olivat Mattilalle raivoisaa matkustamista. – Jäin pois työelämästä toukokuussa 2018. Pari kaveria on kuollut syöpään ja kysyin silloin itseltäni, mikä on minulle tärkeää – mitä tekisin, jos tietäisin itselläni olevan vain kuukausi elinaikaa? Haluan nähdä maailmaa. – Olin silloin käynyt noin sadassa maassa. Toukokuussa 2018 aloitin systemaattisen matkustamisen tavoitteenani käydä maailman kaikissa maissa. Vuoden 2019 alussa maita oli kasassa 130. Sen jälkeen tahti kiihtyi ja kolusin reilussa vuodessa vielä loput 65 uutta maata. Kiertueen loppuvaiheessa moni uusista maista oli sellaisia, joihin pääseminen ei ole ihan mutkatonta. – Esimerkiksi joihinkin Afrikan maihin ei saanut lainkaan turistiviisumia. Työelämässä luoduista kontakteista oli apua. Esimerkiksi Libyaan sain bisnesviisumin, kun maan öljy- ja kaasukauppakamarin johtaja esitti minulle kutsun maahan. Gabonissa kutsu tuli presidentin kanslialta, kun ex-työkaverini sukulainen on naimisissa presidentin veljen kanssa. Kun on kiertänyt uusia ja eksoottisia maita niin nopeaan tahtiin kuin Mattila, matkojen järjestäminen ja aikataulujen sovittaminen on systematiikkaa vaativa taitolaji. – Olen aina ollut järjestelmällinen, mutta nyt minusta on kehittynyt suoranainen kontrollifriikki. Lentojen, hotellien, viisumien ja kaveritapaamisten hallinnointi on ollut välillä ihan puhdasta taulukkolaskentaa. – Kun maat vaihtuvat parin päivän välein ja matkalaukku hukkuu jollain lennolla, sen saaminen oikeaan aikaan oikeaan paikkaan on ihan hyvä managerointiharjoitus. Maantieto kiinnosti jo koululaisena Henri Mattila kasvoi Porissa keskiluokkaisen perheen ainoana lapsena. – Emme juuri matkustaneet. Ruotsin-laivalla ja Kanarialla kävimme joskus. – Maantieto kiinnosti kuitenkin jo lapsena. Tutkin karttoja, ja isä kyseli minulta maiden pääkaupunkeja. Jostain sieltä se kiinnostus ja kaukokaipuu kumpuaa, Mattila arvelee. Lukioikäisenä hän oli vuoden vaihto-oppilaana Saksassa, ja valmistuttuaan kemiantekniikan diplomi-insinööriksi tie vei 1,5 vuodeksi Itävaltaan Nesteen työntekijänä. Lopullisesti maailma avautui Mattilalle, kun hän pääsi Nokialle töihin. – Se oli unelmien työpaikka. Tarjolla oli mielekkäitä töitä ja paljon kansainvälisiä mahdollisuuksia. Nokian ja sittemmin Microsoftin työntekijänä Mattila asemapaikat vaihtuivat tiheään: Suomi, Hongkong, Intia, Etelä-Afrikka, Arabiemiraatit, Saudi-Arabia ja Singapore. Myös ammattinimikkeet vaihtuivat, mutta työuransa hän on tehnyt alueellisen tuotemarkkinoinnin parissa. – Olin lähes 20 vuotta Nokian ja Microsoftin palveluksessa. Työmatkoja olen tehnyt 70–80 maahan, Mattila arvioi. Pitkä kierros opetti luottamaan ihmisiin Nyt kun kaikki maailman maat on koluttu, niin mikä on ollut kierroksen suurin opetus? – Ainakin olen oppinut luottamaan ihmisiin. Kun on käynyt esimerkiksi Libyan, Afganistanin, Iranin ja Pohjois-Korean kaltaisissa maissa, niin tekisi mieli sanoa, ettei ole olemassa pahoja ihmisiä, on vain huonoja johtajia. – Hyvin harvoin minua on yritetty huijata, mutta luottamusta on osoitettu sitäkin enemmän. Somalimaassa muutama kadulla tapaamaani äiti lykkäsi lapsensa minulle, kun heidän piti lähteä rukoilemaan. Sinä et ole muslimi, joten voit varmaan sen aikaa katsoa näiden perään, he sanoivat lähtiessään. Matkoihin kului 4 000 euroa kuussa Kun miettii, millaisia Mattilan elämän pari viimeistä vuotta ovat olleet, nousee pintaan kaksi kysymystä: ilmasto ja raha. Mattila lensi viime vuonna 201 kertaa. Mitä sanot heille, joiden mielestä se on ympäristörikos? – Olen varmasti aiheuttanut paljon co2-päästöjä. Kai tämän voi nähdä paheekseni. Kukaan ei ole täydellinen, enkä yritä väittää itsekään sellainen olevani. – Jotkut kaltaiseni ovat istuttaneet vastapainoksi puita, mutta itse en ole siihen lähtenyt. Autoa minulla ei ole ollut 7–8 vuoteen. Se on ollut minun pieni ekotekoni. Entä raha – mitä tämä kaikki on maksanut? – Viimeisen 23 kuukauden ajalta minulla on mennyt lentoihin, majoituksiin, takseihin ja julkiseen liikenteeseen keskimäärin noin 4 000 euroa kuukaudessa. Olen käynyt tuona aikana noin 95 maassa, joten yhden maavierailun hinnaksi tulee noin 1 000 euroa. Kokonaissummaan ei ole laskettu ansaitsemiani ilmaisia lento- ja hotellibonuksia. – Melkein kaikkialla voi matkustaa edullisesti, mutta olen halunnut panostaa mukavuuteen ja nopeuteen. Olen tehnyt matkat lentäen ja asunut yleensä hotelleissa kaupunkien keskustassa. Työuran aikana kertyneiden säästöjen ansiosta se on ollut mahdollista. Asunto Suomessa viimeksi lähes 20 vuotta sitten Mattila on asunut Suomessa viimeksi vuonna 2001. Vuosina 2010–2018 hän ei käynyt kertaakaan Suomessa. Korona jumiutti Mattilan kuitenkin Suomeen ja Poriin kolmeksi kuukaudeksi. Millainen kokemus se oli? – Täällä kaikki toimii ja sujuu, ketään ei tarvitse lahjoa, eikä mitään tarvitse pelätä. Suomi on tutkitusti maailman onnellisin maa, ja ymmärrän kyllä, mihin se perustuu. – Olen viettänyt aikaa äidin, sukulaisten ja vanhojen kavereiden kanssa. On kokkailtu ja katsottu teeveetä. Ihan kivaa on ollut, mutta vähän on alkanut jo sisällä poltella. Maailma kutsuu. Kun koronapandemian aiheuttamat matkustusrajoitukset poistuivat kuuteen maahan kesäkuussa, Henri Mattila jatkoi heti matkusteluaan. Ensimmäinen kohde oli Norjalle kuuluva Huippuvuoret Pohjoisella jäämerellä. Heinäkuun lopussa hän vietti aikaa Itävallan Wienissä. – Itävalta oli ensimmäinen ulkomaankomennuskohteeni, joten tänne on aina kiva palata muistelemaan työuran alkuaikoja, hän viestitti Pyhän Tapanin tuomiokirkon edestä.