Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Karjalan murteita vaalitaan yhä: Hiitolalaiset ovat vaalineet akkiloiden rikasta murrettaan niin kuin tyttölapsia konsanaan

SIIKAINEN, PORI A vieläsk mitä muuta? Hiitolan murre on voimissaan, ainakin jos sorrii tyttölöit ja pulskilt pojilt kysytään. Hyvii työihmisii! Varma tarkoittaa osaavaa, sorrii nättiä ja pulska rotevaa – ei ylipainoista. Laihanratskojakin kyllä oli. – Ei sorrii naamalla montaa vellii keitetä, kuvastaa hyvin vaimoon kohdistuvia odotuksia. "Hellanetu falskaa" -sanonta kuvasi tuhlaavaista emäntää. Talvisodan syttymisestä ja evakkotaipaleelle lähtemisestä jäi kipeitä muistoja, vaa tyttelöilt Karjalan ilo yhä irtoaa – murrettapa eivät saaneet. Murrepiirissä Porin Yhteisötalolla on iloa elätelty jo parisen vuotta. Siikaislaisen Raija Collanderin perustamassa piirissä on käyty läpi murteella niin lääkitykset, petivaatteet kuin nutut. Ja karjalaisiltahan tarinaa syntyy ihan toppuuteltavaksi – kuka nyt odottaa kohvitaukoon asti. – Käyvvä makkaamaan. Sekin tapahtuu kymmenillä eri tavoilla, kiteyttää Terttu Ketola, toinen murrepiirin vetäjistä. – Pitihä tehhä tilat enne ku pääsi makkaamaan, Ketola hersyttelee. Viime torstaina lähes 30 murrepiirin osallistujaa uppoutui Mie ja sie -teemalla yöjuoksujen kolisteluille asti. Tupaan tulleet kolme miestä ihan aplodeerattiin sisään! Millainen sen tulevan aviomiehen pitikään olla? – Varma työihmine, pulska nävöltään vaan poja äit ei saant olla pahanilkine, Collander luetteli ja Lauri Nolvi kuunteli tarkkaan. Naurattaa – vaan ei yhtään hullumpia vaatimuksia. Hyväst vauraast talost niitä sulhoja moni yhä halajaa. Ennen rippikoulua harva pääsi tanssiloihin – ellei karannut. Joku muisteli menneensä vinttiin itkemään, kun ei saanut lupaa. Olipa joku tavannut vaimonsa "junilkäymises", sillä junia todella porukalla ihmeteltiin. Entä millaisii tyttölöit sitten ensimmäisten joukossa kosiskeltiin siellä kirkolla ja tanssilois? – Sorrii ja käsistää käteviä ja joutusia. Oli hyvä olla iloone ja haastavaine, Collander totesi kauniista ja ahkerista tytöistä. (teksti jatkuu kuvan jälkeen) Ikäneion häpeästä monella murrepiiriläisellä olikin sitten tarinaa. Häppee siitä seurasi, vai mitä nykylukijat tuumivat tästä: "Miulki Jumala näyttää, mutta ei anna, sanoo ikätyttö". Tyttöjen kasvatuksessa akkiloiminen nousi ihan eri mittasuhteisiin poikiin verrattuna. Kyse on suojelemisesta. – A vieläsk muuta, kysyy hiitolalainen yhä ja kajauttaa hengenheimolaisten kanssa komeasti laulun Heilin Karjalasta löysin... Mitäs sanotte tästä Raija Collanderin Hiitola-Säätiölle vuonna 2010 kirjoittaman Kulttuuria ja yhteishenkeä -kirjan sanonnasta: "Potattipaistikkaat, sianporsaat ja tytöt ovat samanlaisii, ain niitä aikansa valitaa, lopult kaikki kelpaavat!" Kun kihloille sitten viimein päädyttiin iäisessä hurmassa – kiireellä tai maltilla – niin kapiokirstu piti olla ja valokuvausaika. Hiitolasta Karvian Suomijärvelle evakkoon saapui liki 80 vuotta sitten Tattarin perhe. Suomijärven Susanna ja Akseli ottivat perheen huomaansa ja piti hyvää huolta vuoden päivät. Hiitolaan perhe palasi takaisin 1942 tammikuussa. Toinen evakkotaival vei Maksamaalle, Pännäisiin ja lopulta Leineperiin Kullaalle. Simo ja Lyydia Tattarin tyttäristä Terttu Ketola, Airi Vihavainen ja Raija Laaksonen ovat vaalineet tarkoin murrettaan. Raija Laaksosen vetämät Hiitola-retket ovat vuodesta toiseen suosittuja. "Varma työihmine, pulska nävöltään vaan poja äit ei saant olla pahanilkine. Raija Collander Hiitolan murrepiirin vetäjän yksi tulkinta unelmasulhosta