Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit

Muuttotutkija Timo Aro kannustaa käyttämään inhorealistisia tarkistuslistoja – ”Vastaukset ovat todella paljastavia”

Alue- ja väestökehityksen asiantuntija Timo Aro suosittelee muuttoliikkeestä ja alhaisesta syntyvyydestä huolestuneita poliitikkoja ja virkamiehiä käyttämään apunaan tarkistuslistoja. Yksittäisen kunnan tai alueen vahvuuksien ja heikkouksien häpeilemätön tarkastelu kertoo paljon alueen vetovoimasta. – On olemassa tärkeitä kysymyksiä, joihin saadut vastaukset ovat todella paljastavia kunta- ja seututasolla: Mitkä tekijät saavat ihmiset jäämään ja viihtymään alueella? Kuinka tyytyväisiä ihmiset ovat omaan asuin- ja elinympäristöönsä sekä lähipalveluihin? Mihin alueelta muutetaan ja miksi? Millainen on lähtömuuttajan profiili? valtiotieteiden tohtori Aro luettelee. Aron alustuksen aihe oli Mistä puhutaan, kun puhutaan veto- ja pitovoimasta? – Inhorealistinen tarkistuslista paljastaa yllättävän paljon, Aro sanoo. Aivan kaikkea ei aina sanota ääneen. – Täällä nyt ei ole nuoria paikalla, siksi uskallan sanoa, että monet haluavat vielä nopeampaa, helpompaa ja sujuvampaa elämää. Pois muuttaa eniten nuoria ja nuoria aikuisia. Heillä on muuttopäätöstä tehdessään mielessä monia ääneen lausumattomia kysymyksiä: Mitä siellä on, keitä siellä on, mitä siellä tapahtuu? Suomen tunnetuin alue- ja väestötutkija oli valinnut Kankaanpäässä maanantaina järjestetyn Kasvun Karavaani -seminaariin tietoisesti lähestymistavan, jossa hän jätti kaksi tavaramerkkiään kannettavan tietokoneensa kovalevylle. Hän ei vyöryttänyt nähtäväksi ainuttakaan tilastoa tai karttaa. – Sen sijaan pyrin ottamaan kiinni kahdesta saippuapalamaisesta käsitteestä, veto- ja pitovoimasta. Niiden selventäminen on tarpeen. jotta suunnilleen ymmärretään, mitä niillä tarkoitetaan, Aro alustaa. Väestön väheneminen ja syntyvyyden aleneminen ovat – ilman erityistä alleviivaamistakin – ikäviä tosiasioita, jotka on jo moneen kertaan todeksi todettu. Faktoista on päästävä tekoihin. Esimerkeiksi Aro nostaa kaksi ääripäitä edustavaa esimerkkiä, Tampereen ja Puolangan. ”Vielä ehdit kääntyä pois” , mainostaa Puolanka. Alle 2600 asukkaan kainuulainen pikkukunta on tehnyt itsesäälissä rypemisestä tavaramerkkinsä. Tampere taas on Aron mukaan Suomen kiinnostavin, houkuttelevin, mukavin, hauskin, vetovoimaisin ja ”herratiesmitäkaikkeamuuta” superlatiivia sisältävä paikka. Miksi Näsinneulan nurkilla paistatellaan positiivisuuden valossa ja miksi Puolanka on osannut tehdä pessimistisyyden päivistä vetovoimatekijän itselleen? Samasta syystä kuin pehmeää elin-, veto- ja pitovoimaa pursuava Karvia on oppikirjaesimerkki pienestä suuresta kunnasta, niin kuin Aro pari viikkoa sitten kolumnissaan ylisti. Arolla on paljon kysymyksiä –  mutta myös vastauksia. Jotta vastauksiin ja ratkaisukeinoihin päästään kiinni, tarvitaan ymmärrystä vetovoiman ja pitovoiman käsitteistä. Vetovoima on sitä, kuinka kiinnostava, houkutteleva ja dynaaminen alue on ulkopuolisen silmin. Pitovoima pitää sisällään alueen omien asukkaiden ja toimijoiden käsityksen elinvoimasta. Ja taas niitä kysymyksiä: Kuinka tyytyväisiä alueen toimijat ovat palveluihin. Entä asuin- ja elinympäristöön? Ja miten he viihtyvät alueella? Aro painottaa, että kuntien ja alueiden pitää olla kaikkein eniten kiinnostuneita pitovoimasta. – Monet ulkopuoliset näkevät meidät paljon myönteisemmin kuin mitä me itse ajattelemme. Aro kertoo kokeilleensa muutamia kertoja metodia, jota Mikkelin kaupunginjohtaja Timo Halonen on käyttänyt väitöskirjaansa valmistellessaan. Metodin nimi on ”taksikuski kertoo uskottavimman tarinan”. Toki siinä piilee myös omat vaaransa. Kun kuuntelee parikymmentä minuuttia pidäkkeetöntä avautumista ja kritiikkiä paikkakunnan ongelmista, saattaa olla tekemistä, jotta pystyy kääntämään suhtautumisen varautuneesta valoisaksi, kun menee tilaisuuteen, jonka aiheena on veto- tai pitovoiman vahvistaminen. Vetovoiman neljä muotoa ovat muutto-, sijainti-, paikka- ja kiertovetovoima. Näistä kiertovetovoima on mielenkiintoisin. Se kytkee sisäänsä sen, miten johonkin kuntaan tai alueeseen jo valmiita sidoksia hankkineet, mutta muualle muuttaneet ja asettuneet, ihmiset voitaisiin saada muuttamaan takaisin. – Jos ajatellaan Suomen seutuja, niin Oulu, Seinäjoki ja myös ovat osanneet käyttää sidettä hyödykseen alueen kehittämisessä, Aro vertaa. Vaikka Aro ei käytä karttoja ja tilastoja, niin viesti kävi selväksi. Koska muuttajista kolme neljäsosaa on alle 35-vuotiaita, muuttovirroista huolestuneiden on syytä olla perillä muuttoikäisten ajatuksista ja motiiveista. – Demografiset tekijät: alhainen syntyvyys ja päinvastainen poistuma toisesta ikäpäästä sekä valikoiva muuttoliike siihen päälle tekevät tilanteesta todella haastavan, Aro sanoo. Ikävät asiat eivät varsinaisesti vala tulevaisuudenuskoa, mutta vuoden 2040 väestöennusteita voi tarkastella myös ilman numeroita. – En tarkoituksella puhu väestö- ja syntyvyysennusteista, koska se sanoma on aika karvas. Työ itsessään ei ole kaikki kaikessa, vaan se kaikki muu vaikuttaa, se elämä. Tässäkin tullaan siihen pitovoimaan, Aro painottaa. Porilainen konsultti korostaa liikunnan, kulttuurin ja vapaa-ajan mahdollisuuksien synnyttämiä tunteita. Ne ovat veto- ja pitovoimatekijöitä yhtä aikaa samalla lailla kuin ansiotyö- Työn lisäksi mielekäs vapaa-aika ja vapaa-ajan mahdollisuudet tapahtumineen ja elämyksineen luovat elinvoimaa. – Jos tarkastellaan nuoria ja nuoria aikuisia, niin heille tärkeitä ovat monet muutkin asiat kuin työ. Heille tärkeää on työ ja… elämä, siis myös oma vapaa-aika, harrastukset ja omat viiteryhmät. Kuntien pitää olla erityisen kiinnostuneita omista asukkaistaan ja heidän toiveistaan. Sellaiset paikat ovat aika vahvoilla, jotka tässä onnistuvat, Aro korostaa. Jos avainkysymyksiin löytyy vastauksia, paikkakunnalle voi syntyä kaivattua pitovoimaa. Hyssyttelemällä eli vaikeista asioista vaikenemalla siihen ei Aron mukaan päästä. – Pitää olla rohkeutta, hulluutta ja kunnianhimoa. Niistä meillä on täällä Satakunnassa eniten pulaa.