Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Jarkko Kangas, 33, valvoo joka neljäs vuorokausi 40 tuntia putkeen – Nyt hän kertoo, millaista on kärsiä unettomuudesta ja pyörittää arkea kahden pienen lapsen isänä: ”Olen usein ajanut suoraan töistä metsään”

Omakotitalon nurkalle on parkeerattu vihreä polkutraktori. Kun 3-vuotias Jenny Kangas haluaa ajelulle, isä Jarkko Kangas lähtee mukaan leikkiin, vaikka väsyttää. Pomarkkulaista Jarkko Kangasta väsyttää usein, sillä hän valvoo joka neljäs vuorokausi 40 tuntia putkeen. Työvuorojen jälkeen unet jäävät usein katkonaisiksi. Pahimmillaan Kangas on valvonut kaksi yötä ja kolme päivää peräkkäin. Silloin muisti alkaa pätkiä ja ajatus ei kulje. – Olen huomannut, että pitkän valvomisen jälkeen toimintakykyni ei ole ennallaan, vaikka olen yleensä aktiivinen ihminen. Kangas työskentelee ensihoitajana ja tekee vuorokauden kestäviä työvuoroja. Kun työvuoro aamulla päättyy, hän menee kotiin, mutta ei painu pehkuihin, vaan tekee ruokaa ja leikkii lasten kanssa. Nukkumaan hän menee vasta illalla. Päivisin Kangas ei pysty nukkumaan. Uniongelmat pahenevat kesäisin Kangas on elänyt jatkuvan univajeen kanssa jo vuosia. Kesäisin ongelma tuntuu pahemmalta, sillä öisinkin on valoisaa. Makuuhuoneen ikkunat on teipattu umpeen jätesäkeillä, jotta valonsäteet eivät pääse sisään. Nyt takana on pitkä hellejakso, jollaisia Kangas odottaa kesäisin kauhulla. Iltaisin perheen taloa yritetään epätoivoisesti tuulettaa avaamalla kaikki ikkunat ja ovet. – Lämpötila on varmasti yksi syy unettomuuteen. Ei ole nautinto levätä, jos sisällä on yli 24 astetta lämmintä. Unilääkkeitä Kangas on koittanut muutaman kerran, mutta huomannut, että luonnolliset konstit toimivat hänen kohdallaan paremmin. Jos uni ei illalla tule, hän tarttuu kirjaan tai tekee pientä välipalaa. – Omassa kodissa nukkuminen onnistuu pitkän valvomisen jälkeen yleensä hyvin. Kaikki muutokset rutiiniin ja sänkyyn vaikuttavat kuitenkin heti nukahtamiseen. Metsässä puuhailu auttaa rentoutumaan Nuorena Kangas kertoo nukkuneensa hyvin. Lasten syntymätkään eivät vaikuttaneet juuri nukkumiseen, sillä he ovat Kankaan mukaan nukkuneet pääsääntöisesti hyvin. Unettomuus hiipi elämään vähitellen työn kautta. Ensihoitajan työssä vuorot ovat pitkiä ja valppaus pitää säilyttää koko ajan. Kun töissä on jatkuvasti valmiina seuraavaan tehtävään, aktiivisuustaso ei laske työvuoron päätyttyä. Työuran alussa ylivirittyneisyys meinasi viedä Kankaan burn outin partaalle. Nyt hän on oppinut käsittelemään univajetta paremmin osana elämää. – Lapset ovat edelleen pieniä, mutta kasvavat koko ajan ja muuttuvat itsenäisemmiksi. Se helpottaa omaa oloa, kun he pystyvät leikkimään keskenään. Ajattelen, ettei tämä voi loputtomiin kestää. Olen pystynyt väsymyksestä huolimatta säilyttämään huumorintajun ja sosiaalisuuden. Viime syksynä Kangas osti pienen metsäpalstan. Sinne hän lähtee usein työvuoron jälkeen rauhoittumaan ja tekemään metsätöitä. Kangas on huomannut, että pieni fyysinen suorite päivällä tuo unen paremmin illalla. – Olen usein ajanut suoraan töistä metsään, kun lapset ovat hoidossa. Se on terapeuttinen ja stressivapaa ympäristö, missä saa nollattua täysin kaikki ajatukset. Puolison tuki on tärkeää unettomuuden aikana Kankaan vaimo Sarita Korpilammi-Kangas ymmärtää puolisonsa tilanteen hyvin. Myös hän työskentelee ensihoitajana ja tekee kaksivuorotyötä. Korpilammi-Kangas ei kuitenkaan ole kokenut samanlaisia uniongelmia kuin puolisonsa, sillä hän pystyy nukkumaan päivälläkin. Helpotusta perheen elämään tuovat lähellä asuvat isovanhemmat ja perhettä varten Pomarkkuun perustettu vuorohoitopaikka. Korpilammi-Kangas yrittää tarjota puolisolleen lepohetkiä aina, kun se on mahdollista. – Tänne järjestettiin hienosti vuorohoitoa lapsille, kun me sitä tarvitsimme. Kummankaan ei tarvinnut luopua työstä, Korpilammi-Kangas kertoo. Vaikka epäsäännöllinen työ toi Jarkko Kankaan elämään unettomuuden, hän ei haluaisi vaihtaa työpaikkaa. Kangas kuvaa työyhteisöä kuin toiseksi perheeksi, jonka kanssa vietetään pitkiä aikoja yhdessä. Hän kokee ensihoitajan työn palkitsevana ja merkityksellisenä. Työyhteisössä hän on puhunut unettomuudesta joskus työkavereiden kanssa. Osa kokee Kankaan lailla nukahtamisen vaikeaksi. Toiset pystyvät Kankaan mukaan nukahtamaan jopa kesken työvuoron, jos pieni lepohetki osuu kohdalle. Vaikka ensihoitajan työ tuntuu tärkeältä, Kangas ei usko, että hän kestää unettomuutta koko työuransa ajan. Hän kertoo hakevansa aktiivisesti ratkaisua uniongelmiin. Elokuussa Kangas aloittaa esimiestyön opinnot. – En usko, että olen toimintakykyinen enää 70-vuotiaana, jos tämä jatkuu samalla vauhdilla. Vankka aikomukseni on kehittyä ammatillisesti ja pyrkiä sitä kautta jonkinlaiseen muutokseen, vaikka työnantaja pysyisi samana. Kesken haastattelun Kankaan puhelin piippaa. Hän vilkaisee ruutua. Lähistöllä on sattunut liikenneonnettomuus. Pomarkun VPK:hon kuuluva Kangas hyppää autoon ja kaasuttaa pois pihalta. – Tähän on totuttu. Olemme sopineet, että toinen saa lähteä, kun ihmiset tarvitsevat apua. Kun elää tällaista rytmiä, täytyy olla itselleen armollinen. Kaikkea ei ehdi tehdä, Sarita Korpilammi-Kangas toteaa. Uniongelmat Unettomuus yleistyy kesäaikaan Unettomuus on yleisintä suomalaisilla aikuisilla kesäaikaan, kertoo THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen . Suurin yksittäinen unettomuuteen vaikuttava tekijä on valo, jolla on välitön virkistävä vaikutus. Valossa oleskeleminen ennen nukkumaanmenoa viivästyttää unen tuloa. Valon lisäksi unen tuloon ja sen laatuun vaikuttavat muun muassa lämpötila, alkoholin käyttö ja ikä. Erilaiset sairaudet, stressi ja vuorotyö ovat myös tavallisimpia unettomuuden aiheuttajia. Tilapäinen unettomuus on yleistynyt Suomessa 2010-luvulla. Pitkäkestoisesta unettomuudesta kärsii noin 10 prosenttia suomalaisista aikuisista. – Vanhemmiten vireystilaa säätelevän hermosolujoukon eli sisäisen kellon käyntiin tulee enemmän häiriöitä, Partonen kertoo. Sisäinen kello rakentuu puoliksi geeneistä, puoliksi ympäristötekijöistä. Jokaisessa perintötekijöitä sisältävässä solussa on kellogeeni. – Kellogeeneillä näyttäisi olevan merkitystä siihen, miten aamu- tai iltavirkku henkilö on. Toinen puoli selittyy niillä aikatauluilla, joita ihminen esimerkiksi koulun tai työn vuoksi noudattaa. Suurin osa aikuisista tarvitsee 7–9 tuntia unta yössä. Viidellä tunnilla pärjääviä on tutkijan mukaan hyvin pieni joukko. – Myös pitkäunisia perusterveitä aikuisia, jotka tarvitsevat yli kymmenen tuntia unta yössä, on hyvin vähän. Näin vaikutat omalla käyttäytymisellä Valon vaikutusta uneen voi yrittää torjua pimennysverhoilla tai kankaisilla silmien eteen laitettavilla unimaskeilla. Partosen mukaan maakuuhuoneen lämpötila ei saisi hellejaksollakaan nousta yli 20 asteen. Myös pitkäkestoisen unettomuuden ensisijainen hoito on Partosen mukaan lääkkeetön. Unettomuuteen voi vaikuttaa esimerkiksi kognitiivisella käyttäytymisterapialla, jossa tarkastellaan ulkoisia olosuhteita ja ihmisen käyttäytymistä ennen nukkumaanmenoa. Osana lyhytpsykoterapiaa annetaan yleensä viisi perusneuvoa. Ensimmäiseksi nukkumaan pitäisi valmistautua tekemällä tiettyjä iltarutiineja ja rentoutumalla. Rentoutuminen voi olla mitä tahansa rauhallista toimintaa, joka vie ajatukset pois työasioista ja muista murheista. Partonen antaa esimerkin huolipäiväkirjasta, johon kirjoitetaan ylös stressaavia asioita. Sen jälkeen sovitaan, että niihin palataan, kun on ensin nukuttu kunnon yöunet. Kun aktiivinen rentoutus on tehty, mennään makuuhuoneeseen. Siellä ei tehdä mitään virkistävää. – Ei oteta älylaitteita esiin, syödä tai katsota televisiota. Makuuhuoneeseen mennään vain nukkumista varten. Jos uni tulee, mutta se katkeaa yöllä, Partonen neuvoo suhtautumaan siihen rennosti. Pelko vaikeuttaa nukahtamista. Vartin valveillaolon jälkeen kannattaa nousta sängystä ja mennä toiseen huoneeseen. – Puretaan tilanne ja yritetään aloittaa alusta. Toisessa huoneessa pitää olla mahdollisimman tylsää, eikä edes valoja kannata laittaa päälle. Kun on uudestaan väsynyt, käydään nukkumaan. Säännöllisen unirytmin ylläpitäminen on nukkumisen kannalta tärkeintä, mutta se on Partosen mukaan monelle myös vaikeinta. Unirytmi pitäisi sitoa heräämisaikaan sekä arkena että vapaapäivinä. – Tärkeintä olisi nousta aamulla aina samaan aikaan riippumatta siitä, kuinka pitkään on saanut nukuttua. Jos näin tekee, unirytmi alkaa muuttua säännölliseksi ja tuoda esiin luontaista väsymisen tunnetta illalla. Unettomuudesta kärsivien ei tulisi Partosen mukaan koskaan nukkua päiväunia. – Kaikki päiväunina nukuttu aika on pois yön unesta.