Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Lukeminen on antoisaa, mutta miten on sen keskittymiskyvyn laita

Vaativaa, mutta palkitsevaa. Kirjojen maailma on ihmeellinen. Koet niin paljon ja kaikki tapahtuu jopa ilmaiseksi – kiitos kirjastojen, kirpputorien pilkkahintaisen kirjatarjonnan ja kaverin kirjahyllyllä käymisen. Tiistaina vietettiin Read hour -tempausta lukuviikon päätteeksi. Tuo tunti jo voi siivittää lukijan sellaiseen koukkuun, että tahdot lukea lisää. Kirjojen alkuteksteillä on siis tärkeä rooli. Vieläkin harmittaa eräs kokemani pettymys Irja Ranen Naurava neitsyt palkittiin aikoinaan Finlandia-voittajana vuonna 1996. Ja minä en päässyt vauhtiin vielä kolmannellakaan yrityksellä. Voittajan valitsi Aki Kaurismäki , ja hänen elokuviaan olen kyllä ahminut. Yöpöydälle valikoituvat kirjat ovat enemmän tai vähemmän sattumanvaraisia. Takakannen teksti joko onnistuu yllyttämään lukemaan tai sitten ei. Jotkut takuuvarmat kirjailijat tempaavat mukaansa suorastaan hengenheimolaisina. Skandinaaviset dekkaristit, jotka kuljettavat lukijaansa yhteiskunnallisissa sfääreissä, ovat sitä minun genreäni. En tiennyt pitäväni tieteiskirjallisuudesta. Scifi-leffat olen jostain syystä aina torjunut, miksi siis lukea kauhuskenaarioista kirjoistakaan. Kunnes sitten sain vinkin Emmi Itärannan havahduttavasta Teemestarin kirjasta. Se jätti ikuisen leiman suhtautumisessani veteen. Kyllä luit ihan oikein. Yksi kirja voi todella havahduttaa sellaisen itsestäänselvyyden kuin veden tärkeyteen. Kauanko se hanan juomavesi vielä on itsestäänselvyys?! On oikeasti tärkeää luoda mielikuvia tulevaisuudesta – tosin historiaa unohtamatta. Tekemillämme päätöksillä, ratkaisuilla ja asenteilla on merkitystä. Jätteiden kierrätys on jo onneksemme viety aika pitkälle, mutta mitä kaikkea maisemoitujen kaatopaikkojen maamassojen alle mahtoikaan jäädä tulevien sukupolvien riesaksi. Ydinjätteidenkin olemassaolostakin on hyvä lukea! Miten saattoikin olla niin, että COVID 19 -pandemia tuli meille kutakuinkin yllätyksenä. Maailma osoittautui huikean avoimeksi, joten vapautemme rajoittaminen alkoi jo monia ahdistaa. Meille kirjojen maailmoihin uppoutuville jäi selkeästi enemmän konsteja selviytyä erakoitumisesta kuin lukemattomille. Miten surullista kuultavaa on ollut opiskelijoidenkin masentuminen. Eikö juuri opiskelijoilla pitäisi olla esiymmärrys kirjoista henkisenä tukena. Miten voikin olla että liki 100-prosenttisen lukutaidon maassa keskittymiskyky on alamaissa. Mars kirjastoon ja kirja käteen! "On oikeasti tärkeää luoda mielikuvia tulevaisuudesta – historiaa unohtamatta.