Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Jäätkö jouluna ulkopuoliseksi? Yksinäisyys ei ole kenenkään oma vika, mutta sitä voi lievittää uusilla keinoilla – Pyri eroon näistä haitallisista ajatusmalleista

Sosiaalipsykologit Jenny Julkunen ja Maria Rakkolainen työskentelevät auttaakseen asiakkaita, jotka ovat väsyneet yksinäisyyden tunteeseen. Heillä on käytössään uudenlainen toimintamalli. Vaikka yksinäisyys ei ole kenenkään oma vika, sitä voidaan lievittää kääntämällä katse ensin ihmiseen itseensä. Tavatessaan uuden asiakkaan, he perehtyvät ensimmäisenä siihen, mitkä haitalliset ajatusmallit estävät ihmistä kurottamasta toisia kohti. 1. Joulu lisää usein ulkopuolisuuden tunnetta ja vertailua muihin. Jos jo tavalliset viikonloput ovat ihmiselle sellaisia, että hän miettii, miten saa ajan kulumaan, joulu tuntuu hyvin raskaalta. Ajatus siitä, että joulu on perhejuhla, lisää ulkopuolisuuden tunnetta, jos ei ole omaa lähipiiriä. Eräälle yksinäiselle ruuhkaisen lapsiperhearjen keskellä elävä tuttava oli tokaissut, että voi kun ihanaa, että saat olla yksin. Tuo kommentti satutti häntä. Yksinäisyydessä ei välttämättä ole mitään ihanaa. Toisen mielikuva ihanasta yksinolosta ei tule yksinäiselle mieleenkään ja se, että toinen ei osaa tähän edes eläytyä, vain lisää yksinäisyyden tunnetta. Vertailu korostuu juuri juhlapyhinä. Ajatukset, että kaikilla muilla on idyllistä perheen ja kavereiden kesken, lisäävät oloa, että on ainoa maailmassa, joka viettää joulua yksin. 2. Ensin on selvitettävä, mitä oikeasti kaipaa. Joskus, kun yksinäiseltä kysytään, haluaisiko hän viettää joulun vaikka ystävän perheen luona, hän saattaakin vastata, että ei itseasiassa nauttisi siitä. Hän oivaltaa, että nauttiikin omasta joulustaan, kun saa tehdä asiat omassa aikataulussaan ja oman tahdon mukaan. Kannattaa siis sanoittaa ääneen itselleen, mikä tekee juuri minulle joulusta tänä vuonna parhaan mahdollisen. Jos kaipaa ihmisten ilmoille, ehkäpä löytyy sellaisia paikkoja, joissa voi syödä yhdessä tai vaikka laulaa joululauluja. Suunnitelmallisuus auttaa, jos haluaa tavata ihmisiä. Voi kutsua vaikka tapaninpäiväksi vieraita, jolloin tiedossa on ainakin yksi kiva kohtaaminen. Se lieventää tyhjän haahuilun ansaa ja toivottomuutta. Eikä joulua edes tarvitse viettää, jos ei halua. Usein ihminen vertaa tilannettaan vain vaikka parhaaseen ystäväänsä ja ajattelee, että kaiken pitäisi olla samoin. Kun pysähtyy etukäteen miettimään, voi huomata, että onkin olemassa joku tuttava, joka on samassa elämäntilanteessa. Eräs yksinäinen soittaa pirautti jouluaattona toiselle, jonka muisti olevan yksin ja pistäytyikin kylään. He viettivät lopulta joulun yhdessä. 3. Suomalainen kulttuuri lisää yksinäisyyttä. Yksinäisyys on länsimaissa hyvin yleinen ilmiö. Amerikassa ja Englannissakin asia on iso ongelma. Suomessa on totuttuja hiljaisia sääntöjä, joiden mukaan elämme ja jotka estävät meitä kohtaamasta toisia. Meillä ei esimerkiksi ole varsinaista small talk -kulttuuria, emmekä hirveästi juttele ihmisten kanssa. On siis joskus vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Lähestyminen koetaan tungetteluksi. Se on tyypillistä suomalaisessa kulttuurissa. 4. Perhekeskeisyyden ohelle tulisi lisätä yhteisöllisyyttä. Jotkut karsastavat joulun perhekeskeisyyttä, joka siihen Suomessa liittyy. Voitaisiinko korostaa enemmän yhteisöllisyyttä? Silloin esimerkiksi harrastuspiireissä voitaisiin kohtauttaa ihmisiä. Eikö vaikka kuntosalilla, jossa muutenkin käydään, voisi viettää aikaa yhdessä myös jouluna? Ydinperhe ei ole ainoa paikka, jossa voidaan hyvin.  Olisiko yhteisöllisyydelle jo isompi tilaus? 5. Ratkaisu löytyykin itsestä. Itsenämme menemme toista kohti. –  Ulkopuolinen ajattelee usein, että tarvitaan vain joku toinen ihminen siihen viereen. Kysymys kuuluu kuitenkin, miten voisimme suhtautua itse itseemme jotenkin lempeämmin ja hyväksyvämmin. Vain sitä kautta ystävystyminenkin voi edetä. Yksinäisyydessä on usein taustalla se, että kohti toista meneminen tuntuu syystä tai toisesta hyvin hankalalta. Tuota estettä pitää madaltaa. Pohtia, mikä se este on. Jollakin voi toki olla sellainen tilanne, ettei oikeastaan ole mitään estettä omassa toimintamallissa tai tunnemaailmassa. Silloin varsin suorasukaiset ystävän hankkimisen ohjeet toimivat. Voi vaikka pyrkiä avaamaan keskustelua ja mennä paikkoihin, joissa ystävystyminen on mahdollista. Jotta toinen ihminen voisi edes huomata, että tuossahan on potentiaalinen ystävä, toisen on otettava hänet ensin itse huomioon ja tervehdittävä, oltava saatavilla ja viestittävä pienillä eleillä ystävällisyyttä odottamatta heti mitään isompaa. Kaikki lähtee hyvin pienestä. On siis hyvä pohdiskella, millainen tyyppi itse on ja mistä itse pitää. Ja mistä voisi löytää sellaisia ihmisiä, joiden kanssa on jotain yhteistä. 6. Juicekin lauloi ”Yksinäisyys sydämessä katkeriksi pisaroiksi tiivistyy. Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy.” Tässä on koko asian ydin. Yksinäisyys alkaa ruokkia itse itseään. Se alkaa vaikuttaa ihmisen toimintatapoihin ja kokemusmaailmaan. Ihmiselle syntyy ajatus, että muut eivät voi olla minusta kiinnostuneita. Silloin ei enää haluakaan mennä toisten seuraan, ja jää yksin. Tai jos syntyy ajatus, että muut vain arvostelevat, alkaa jäädä pois yhteisistä tilanteista. Yksinäisyyttä eivät pidä yllä elämäntapahtumat, vaan se tarina, mitä niistä kerromme. Jos alamme määrittää itsemme kiusaamistarinan kautta, se katkeroittaa. Täytyy alkaakin kysyä, voisiko tarinaa vielä jatkaa ja voisiko siihen tullakin uusi käänne. Silloin tulevaisuus ei ehkä olisikaan yksinäisyyden katkerien pisaroiden tiivistämä. Ihmiset omaksuvat helposti yksinäisyyden osaksi itseään ja identiteettiään. Silloin unohtuu täysin, että yksinäisyyskin on vain kokemus ja tunne. Ihmisessä on aina paljon muitakin puolia. 7. On alettava haastaa haitallisia ajatuksia eli yksinäisyyden juurisyitä. Pitävätkö ne paikkansa? Voisiko tilalla olla jotain muuta ajatuksia? Tätä kautta löytyy sitten uusia tapoja. Ihminen oivaltaa, että: ”Totta, ainahan minä olen ajatellut, että olen tällainen ulkopuolinen.” Kun oivaltaa, että voikin toimia toisin, olo kummasti helpottuu. Saa etäisyyttä ja ymmärrystä. Syntyy pikkuhiljaa uusia tapoja toimia. Kun kaava rikkoutuu, ihminen alkaa nähdä itsensä uudella tavalla. On jo iso editysaskel, kun ihminen alkaa huomata, kuinka negatiivisesti ja ankarasti hän on ajatellut itsestään. 8. Kun oma olo helpottaa, siitä lähtee liikkeelle uutta. Pohdi ensin itselle hankalaa tilannetta. Mitä siinä oikein tapahtuu? Mitä tunteita herää ja miten ne vaikuttavat omaan oloon? Voisiko johonkin kohtaan vaikuttaa, että lopputulos olisikin toisenlainen. Olisiko jokin asia voinut saadakin jonkin toisenlaisen merkityksen? Näitä ovat usein tilanteet, joissa toimimme lähes autopilotilla, tottuneesti. Voit myös pohtia, mitä itse voisit tehdä, jotta joku toinen ihminen lähellä olisi vähemmän yksinäinen. Aina on mahdollista tehdä jokin juttu.  Ihmiset ajattelevat helposti liian suureellisesti. Pieni teko voi olla vaikka vain itsensä kiittäminen kukilla jonkun pienen yrityksen onnistuttua. Kun suhtautuminen muuttuu toiveikkaammaksi, se resonoi moneen uuteen asiaan. 9. Yksinäisyys koskettaa hyvin monentyyppisiä ihmisiä. Tunnistamme jo koulussa lapsia, jotka ovat vetäytyneempiä. Kirjoitammeko näiden lasten tarinaan automaattisesti ulkopuolisuuden. Pitäisikö tarttua enemmän ja varmistaa, että kukaan ei jää ulkopuoliseksi? Esimerkiksi Niina Junttilan tutkimuksista käy ilmi, että ne lapset, jotka kahdeksanvuotiaana kertovat olevansa yksinäisiä, ovat ikävästi sitä myös aikuisuudessa. Kokemus on usein pysyvä. Varsinkin, jos se pääsee syvenemään niin, että se alkaa vaikuttaa omaan identiteettiin. Yksinäisyys ei kuitenkaan johdu mistään yksittäisistä piirteistä. Yksinäisyys koskettaa hyvin monentyyppisiä ihmisiä. Perhetaustasta tai ulkonäöstä sitä ei voi ennustaa. Se on yksilöllinen sisäinen kokemus. 10. Yksinäiset pelkäävät usein sitä, että he jotenkin kuormittavat tai ripustautuvat toisiin. Olisi hyvä, että meillä olisi jonkinlaiset kohtaamisen kansalaistaidot. Voisi aloittaa omasta lähipiiristä ja naapurustosta. Löytyykö joku, jota voisin huomioida? Pieni asia, puhelinsoitto tai mikä tahansa muu välittävä ele voi riittää. On hyvä avartaa katsettaan. Onko lähellä ihminen, jonka kuulumisia voit kysellä tai jonka voit kutsua kotiisi? Ei kerralla tarvitse yrittää poistaa ihmisen koko yksinäisyyttä, mutta jonkin pienen merkin siitä, että on ajatellut toista, voi näyttää. Yksinäiset pelkäävät usein, että he jotenkin kuormittavat toisia. Muut taas pelkäävät, että sitoutuvat heti yksinäiseen jotenkin koko loppuelämäkseen. Ei pienen eleen tekemällä mihinkään velvollisuuteen uppoa tai huku. Oma kontrolli ihmissuhteissa säilyy edelleen. 11. Elämä on täynnä siirtymiä ja vaiheita, joissa ihminen voi jäädä yksin. Riski yksin jäämiselle on olemassa kaikkien ihmisten kohdalla. Elämässä tapahtuu asioita kaikille meille. Usein koemme sitä onneksi vain hetkellisesti. Elämänkriisit ja siirtymät ovat riskiaikaa. Esimerkiksi nuorilla yläasteelle siirtyminen tai muutto kotipaikkakunnalta. Samoin sairastumiset, erot ja perheellistyminen. Jos vanhemmat kokevat yksinäisyyttä ja eristäytyvät, sama koskee myös usein myös lapsia. Moni ei ehkä oivallakaan, että oma malli on siirtynyt jo vanhemmilta. Lapset eivät ole oppineet yhteyttä muihin. Ei osata olla kontaktissa toisiin tai kutsua ihmisiä kylään. Verkostoitumisen ja ihmissuhteiden ylläpitämisen taito puuttuu. On siis tärkeää, että myös vanhemmat saavat tukea, jotta mallintaminen ei jatku seuraavalle polvelle. 12. Me kaikki tarvitsemme toki myös omaa tilaa ja paikkaa, jossa latautua Kun yksinäisyys-sanaa käytetään, kyseessä on negatiivinen asia. Yksin oleminen on puolestaan toivottua toimintaa. Yksinäisyys on siis aina jotakin, mikä ei ole itse valittua ja siitä kärsii. Yksin oleminen on tärkeä taito. Hassua kyllä, joskus asiakkaan kanssa harjoitellaan ensin nimenomaan yksin olemisen taitoa. Yksin oleminen mahdollistaa kaiken luovan tekemisen ja ajattelun. Tarvitsemme sitä. 13. Kun tarve suojautua sulaa, ihminen alkaa ymmärtää, että hänen ei tarvitse olla koko ajan muurin takana, vaan hän kykenee säätelemään tilannetta. Yleensä ihmisen toiveikkuus lisääntyy, levollisuus siitä, kuka ja minkälainen on, kasvaa. Tulee lisää tulevaisuuden suunnitelmia ja rohkeutta tehdä asioita, joita oikeasti haluaa. Alkaa kohdata ihmisiä ja kertoa omia unelmiaan ääneen. Ja kun ihmiseen syntyy näkymätöntä keveämpää energiaa, muut ihmiset alkavat lähestyä helpommin. Tämäkin asiakas oikein hämmästeli, kuinka hän oli ajautunut tuntemattomien kanssa keskusteluun bussissa ja kaupassa. Hän alkoi viestiä, että: ”Hei, minä olen tässä, ja sinä voit tulla juttelemaan!” Kun raskas taakka kevenee, muuttuu usein lähestyttävämmäksi. Jotkut kuvaavat asian niin, että oma mielensä pahoittamisen kupla jotenkin hälvenee. Kun tarve suojautua sulaa, ihminen alkaa ymmärtää, että hänen ei tarvitse olla koko ajan muurin takana, vaan hän kykenee säätelemään tilannetta. Muut eivät katsokaan arvostelevasti, eivätkä ajattelekaan asioita, joita luuli ihmisten itsestä ajattelevan. Yleisesti ihmiset haluavat toisilleen hyvää. Juttu perustuu kahden sosiaalipsykologin Jenny Julkusen ja Maria Rakkolaisen yhteishaastatteluun. Uuden Yksinäisyys-tehtäväkirjan ( Tuumakustannus 2019) kirjoittajat työskentelevät Helsinki Missiossa. Helsinki Missio on sosiaalialan järjestö, joka toimii seniorityön, nuorten kriisityön, lapsiperheiden ja erityisryhmien parissa.