Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Verotiedot

TET-harjoittelija murehtii kolumnissa osaamistaan koulumaailman uudistusten pyörteissä – ketä muutokset palvelevat, hän kyseenalaistaa

Käyn nyt peruskoulun viimeistä vuotta ja olen sitä ensimmäistä ikäluokkaa, joka aloitti ruotsin opiskelun pakollisena jo viimeistään kuudennella luokalla. Aluksi uudistus kuulosti jopa lupaavalta, mutta yläkouluun siirryttäessä mielipiteeni muuttui. Kun opiskelu muutettiin nelivuotiseksi, ei tuntimäärää aineen suhteen lisätty lainkaan. Sama määrä, mikä opeteltiin ennen kolmessa vuodessa, oli venytetty nyt neljään vuoteen. Pomarkussa 75-minuutin oppituntien ja viiteen jaksoon jaetun lukuvuoden vuoksi se aiheutti vaikeuksia niin opettajille kuin oppilaillekin. Inho ruotsin opiskelua kohtaan nuorten keskuudessa kasvoi, koska oma osaaminen alkoi tuntua heikolta. Viikkotuntimäärä pitemmillä oppitunneilla muuttui niin vähäiseksi, että ruotsia saattoi olla vuoden viidestä jaksosta vain kolmessa, ja silloinkin vain yksi tunti viikossa kerrallaan. Kielen opiskelussa saattoi kesken vuoden tulla yli kuukauden tauko. Kun jakso jälleen vaihtui, meni ensimmäisillä tunneilla aikaa vanhan kertaamiseen. Me kun olimme ehtineet unohtaa kaiken edellisenkin. Itse pidän näistä pitkistä oppitunneista. Myös muiden oppilaiden suunnalta olen kuullut lähinnä vain positiivista palautetta. Pitkillä tunneilla asiaa ehditään käymään paljon ja perusteellisesti. Jaksotuksen ja lukujärjestysten vaihtumisen taas aiheuttavat lukio ja heidän kurssituksensa. Yläasteen puolella opettavat samat opettajat, ja siksi myös meidän oppilaiden pitää elää hieman lukion ehdoilla. Emme ole kokeneet sitä silti ongelmaksi. Olemme aina menneet näin, ja nautimme vaihtelusta vuoden aikana. Ilmeisesti tämän seurauksena systeemi kostautuu meidän osaamisemme puolella. En koe oppineeni ruotsia viime vuonna. Tämä ei johdu opettajasta eikä hänen tavastaan opettaa. Kielen oppiminen vaatisi aktiivista ja rutiininomaista opiskelua, mutta meillä se on ollut hyvin katkonaista. Englannin suhteen tilanne on eri. Nämä pakolliset kielet ovat päätyneet hyvin eriarvoiseen asiaan, vaikka molempia olisi tärkeää edes jollakin tasolla oppia. Tässä jaksossa meillä ei jälleen kerran ole lainkaan ruotsia. Olemme pyytäneet opettajaltamme opetusta koulun jälkeen, jotta voisimme kerrata lähes kaiken vuosien aikana käydyn asian. Sen ei pitäisi olla edes tarpeellista. Alkaa tuntua, että hyväksi tarkoitettu uudistus on aiheuttanut meille nyt enemmän haittaa. "Kielen oppiminen vaatisi aktiivista ja rutiininomaista opiskelua.