Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Koronaviruksen vastatoimissa puntaroitava hyötyä ja riskiä – sikainfluenssa taltutettiin rokottamalla, mutta oliko hinta kohdallaan?

Ponnistukset rokotteen kehittämiseksi uutta koronavirusta vastaan kuulostavat melkein kilpaurheilulta. Yhdysvaltalainen yritys Moderna ehti kokeilemaan kehittämäänsä rokotetta ensimmäisillä vapaaehtoisilla jo maaliskuussa, vain pari kuukautta sen jälkeen, kun tauti alkoi levitä Kiinasta. Maailmalla on kehitteillä arviolta yli sata koronaviruksen pysäyttämiseen tähtäävää rokotetta. Suomessakin on aloitettu kaksi eri rokoteprojektia. Tampereen yliopiston Rokotetutkimuskeskuksen projekti pyrkii valmiiseen rokotteeseen ensi vuonna, kun taas Helsingin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston yhteishanke pyrkii tekemään tulosta vielä tänä vuonna. Maallikkona voisi kysyä, eikö yksi yhteishanke riittäisi, jos se tuottaa toimivan rokotteen. Kunpa maailma olisi niin yksinkertainen. Rokotteen voi valmistaa usealla eri menetelmällä. Myös uusia lupaavia menetelmiä kokeillaan. Tällä hetkellä pisimmällä olevat rokoteaihiot perustuvat nimenomaan uuteen tekniikkaan. Minkään yksittäisen projektin onnistumisesta ei ole täyttä varmuutta. Niinpä on hyvä, että maailmalla pyritään kehittämään rokotetta useilla eri tavoilla. Se lisää todennäköisyyttä, että saamme toimivan rokotteen. Pisimmällä testeissä olevat rokoteaihiot perustuvat uudenlaiseen tekniikkaan, jossa käytetään hyväksi viruksen perimäainesta. Yhdysvaltalaisen Modernan rokote on juuri tällainen rna-rokote. Myös nopeampaan tulokseen tähtäävä suomalaistutkimus on samankaltainen. Tekniikkaa pidetään lupaavana, mutta sillä ei ole toistaiseksi kehitetty toimivaa, käytössä olevaa rokotetta. Ollaan uudella maaperällä. On hyvä, että Rokotetutkimuskeskus pyrkii kestävämpiin tuloksiin hitaammalla projektillaan, jonka odotetaan valmistuvan ensi vuonna. Rokotekehitys keskellä pandemiaa on kilpailua aikaa vastaan. Kiirehtiessä voi tulla sutta. Oma lukunsa on riski, että haittavaikutukset ovat niin harvinaisia, että ne tulevat esille vasta laajassa käytössä. Sikainfluenssarokote pystyttiin kehittämään vuonna 2009 puolessa vuodessa, mikä oli tuolloisen rokotetuotannon maailmanennätys. Kääntöpuolena oli, että pieni osa rokotetuista sairastui narkolepsiaan. Narkolepsiaan sairastuneet olivat saaneet Pandemrix-merkkistä rokotetta. Sitä käytettiin Suomessa 2,76 miljoonaa annosta. Muilla valmisteilla ei ollut samanlaista vaikutusta. Korvausta sairastumisesta haki runsaat 300 ihmistä, reilulle 200:lle se myönnettiin. Itsekin tuon rokotteen sain. Luultavasti sinäkin. Duodecimin terveyskirjasto toteaa, että Pandemrix ehkäisi Suomessa arviolta 800 000 influenssatartuntaa, sydän- ja aivoinfarkteja ja 50 kuolemantapausta. Sikainfluenssaan kuoli noin 50 suomalaista. Toisaalta teho muilla sikainfluenssarokotteilla olisi todennäköisesti ollut yhtä hyvä ja ilman riskiä narkolepsiasta. Haitta ei vain ollut ennakoitavissa sen hetkisen tiedon perusteella. Se tuli esiin vasta vuosien tutkimusten jälkeen. Kaikissa rokotteissa keskeinen kysymys on, ovatko hyödyt suuremmat kuin haitat. Tätä samaa kysymystä joudutaan punnitsemaan kaikissa toimissa koronavirusta vastaan. Kirjoittaja on Satakunnan Kansan toimittaja.