Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Itsenäisempää elämää

En tiedä edes, mistä aloittaa. Viime kolumnissani kerroin elämäni erikoisimmasta vuodesta. Nyt on aika kertoa elämäni erikoisimmasta kuukaudesta. Toukokuussa täytin 17 vuotta. Se ei ole kovin ihmeellistä. Sain lahjoja ja söin kakkua, eli tavallinen syntymäpäivä. En kumminkaan osannut aavistaa saavani Traficom:lta lahjaa. Päivää ennen syntymäpäivääni sain ikäpoikkeusluvan. Ikäpoikkeuslupa on Traficom:n myöntämä poikkeuslupa, joka mahdollistaa autokortin ajamisen jo 17-vuotiaana. Aloitin ajokortin ajamisen jo seuraavalla viikolla. Minulla oli yhteensä kymmenen ajotuntia, kaupunkiajoa Tampereella, riskiteorioita neljä tuntia, pimeäajoa ja liukasradalla ajoa Nokialla. Suoritin ajokorttini neljässä viikossa, ja olen todella ylpeä itsestäni. Minulla on ollut autokortti nyt vähän yli kuukauden. En ole uskaltanut vielä ajaa Poria suuremmassa kaupungissa, koska totta puhuen en voi sietää kaupunkiajoa. Omaa autoa en ole kumminkaan ostanut, sillä minulla ei ole sille käyttöä. Aloitin kesätyöni kaupassa, jossa olen nyt työskennellyt suunnilleen kaksi kuukautta. Olen tottunut tekemään ajatustyötä kirjoittaessani artikkeleita ja kolumneja, mutta nyt olen tehnyt ruumiillista työtä huomattavasti enemmän. Sana “todella” ei riitä kuvaamaan, kuinka paljon jalkoihini sattui, kun palasin töistä kotiin ensimmäisinä viikkoina. Sain kuulla käytyäni hieronnassa, että yläselän lihakseni ovat kasvaneet. Ihanaa, että saan liikuntaa, joka ei todellakaan tunnu siltä. Minusta tuntuu, että kuntosalilla käyminen on turhaa, sillä olen aika varma, vaikka kuinka treenaisin, niin lihakseni eivät kasva. Kaikista yllättävin asia, joka on tapahtunut, on se, että asun nykyään omillani. Kyllä, asun yksin vuokralla yksiössä lähellä Kankaanpään keskustaa. Aloimme äitini kanssa etsimään minulle omaa asuntoa, kun kävimme katsomassa serkkuni asuntoa Loviisassa. Löysimme Kankaanpäästä juuri sopivan yksiön, jonka sain itselleni puoli tuntia sen jälkeen, kun olin käynyt katsomassa sitä ensi kertaa. Muutin asuntooni pikkuhiljaa. Tämän kolumnin ilmestyessä olen asunut täällä noin kaksi viikkoa. Tiivistettynä kuluneena kuukautena olen itsenäistynyt huimasti. Käyn töissä, en asu enää vanhempieni kanssa ja voin ajaa itse autoa. " Ihanaa, että saan liikuntaa, joka ei todellakaan tunnu siltä.