Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Blogit Live

Jämi tarjoaa hyvät olosuhteet ulkoilulle – lauantaina patikoijia oli Kaarinasta asti

Lankalauantain aurinkoinen sää suosi ja patikkaretken kohteeksi valikoitui Jämikeskuksesta lähtevä reitistö Hämeenkankaalla. Se harjumaisemineen toi rannikon asukeille erilaista näkemystä suomalaiseen maisemaan. Komeana ulkoilupäivänä oli liikkeellä muitakin retkeilijöitä. Valitsemamme reitin varrelle sattui useita laavuja ja kotia. Parista niistä tuprusi savu piipusta. Jämin maastossa ensimmäistä kertaa reippailleet sastamalalaiset Teresa ja Jan Vidfelt olivat pysähtyneet aterioimaan kodalle lastensa Iiriksen ja Axelin sekä Minni-koiran kanssa. Retkikeitin oli mukana matkassa ja pian pantaisiin pastaa pataan. Seurue oli käynyt juuri tutustumassa Uhrilähteeseen ja sen vieressä sijaitsevaan Kylmänmyllynlähteeseen. Ne ovat Jämin alueen tunnetuimpia nähtävyyksiä Kuninkaanlähteen lisäksi. – Lähteet olivat hienoja, kirkas vesi siellä pulppusi. Kyllä kannatti tulla tänne, Axel vahvisti. Me ensikertalaiset lähdimme etsimään jääkauden jäännettä, Koivistonvatia. Alkumatkalla oli hieman lumista metsätietä, sitten neulaspäällysteistä latupohjaa ja lopuksi kiemurtelevia metsäpolkuja. Matkan puolivälissä huomasimme olevamme aivan metsässä. Reittikartta olisi saattanut auttaa, sillä kartat netin kautta katsottuina ovat ylimalkaisia. Reittivalintaa voisi helpottaa, jos patikointi-, hiihto-, ja maastopyöräreitit olisi merkattu vaikkapa eri värein, niin etteivät ne sekoittuisi keskenään. Kapeita ja leveitä polkuja, huoltoteitä ja hiihtoreittejä risteilee harjuilla sinne tänne. Oikean suuntauran pitäminen on ensikertalaiselle haasteellista, mutta palkitsevaa, sillä askelmittarin lukeman kasvaminen on vain hyvä asia. Kangasmaastossa on mukavaa ja rauhoittavaa kävellä, sillä siellä on avaruuden tuntua. Luonnon vasta heräillessä emme havainneet korpin raakuntaa tai pikkulinnun laulua, mutta yläilmoissa huomasimme kolme liitovarjoa sinivalkotaivaalla. Jämin lentokenttä on näköjään edelleen harrastajien vireässä käytössä. Vanhempia siivekkäitten jälkiä puitten kylkiin olivat jättäneet tikat ja palokärjet, sillä harjuille on jätetty kiitettävästi lahopuita niiden tarpeisiin. Tuulenkaadot on suurelta osin jätetty paikoilleen, vain polun kohdalta niistä oli sahattu polun leveyden verran pois. Huomioimme myös, ettei taipaleellamme mäntymetsässä näkynyt paria muurahaispesää enempää, vaikka lämpöä ja neulasia on taatusti tarjolla yllin kyllin. Päätepisteemme Koivistonvati on Hämeenkankaan suurin harjukuoppa eli suppa. Jääkauden aikainen valtava jäälohkare on sulanut hiekan sekaan ja maankuori vajonnut. Janakkalassa sijaitsee syvin harjuhauta (74 metriä), mutta Hämeenkankaalla on useita pienempiä. Koivistonvati osoittautui melko vaikuttavaksi, kun sen pohjalle malttoi laskeutua. Pieni lampi supan pohjalla oli umpijäässä. Koivistonharju ja -vati kotineen ja tulistelupaikkoineen ovat helposti saavutettavissa myös maastopyörillä. Retkeilykohteen parkkipaikalle asti pääsee myös autolla. Koivistonharjun Leirikoululaavulla tapaamamme Mika Rintalaulaja sekä lapset Hinni ja Roni Lylymäki olivat tulleet Kaarinasta pääsiäisen viettoon Jämijärvelle. Rintalaulaja kertoi, että he ovat käyneet Jämillä yleensä kesäaikaan ja tämä oli heille jo kahdeksas vuosi. – Roni oli puolen vuoden ikäinen, kun tulimme ensimmäistä kertaa. Mökillä on tilaa, kun kaikille on omat makuuhuoneet ja lapsille koko yläkerta käytössä. Kesällä täällä pääsee rantaan ja uimaan ja on vielä leikkimökkikin, hän summasi.