Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Tätä yritysvastuu tarkoittaa: Näin vastaavat vakuutusyhtiö, lihatalo ja turvetuottaja – Alasajo koskettaa erityisesti pohjoista Satakuntaa

Pääministeri Sanna Marinin kommentit yritysten yhteiskuntavastuusta ovat herättäneet kiivasta keskustelua koko syksyn. Keskustelussa tuntuu olevan kysymys työpaikoista. Voimakkaat reaktiot kertovat, että jostakin muustakin puhutaan, mutta oikeastaan ei tiedetä, mistä. – Ei tiedetäkään, sanoo LähiTapiola Satakunnan toimitusjohtaja Pasi Aakula . Hänen mukaansa yhteistä kantaa haetaan nyt kovasti räpiköiden. Marinin väittämä oli sopiva kärjistys tähän kohtaan. –On tultava ääri-ilmiöillä ulos, jotta päästäisiin lopulta katsomaan, mikä on kohtuus. Nyt tarvitaan keskustelua siitä, miten toimitaan yhdessä käsitteen ”vastuullisuus” alla. Aakula tulkitsee Marinin avauksen tulleen UPM:n Kaipolan tehtaan ja Nesteen jalostamon alasajon kohdalla nimenomaan siitä syystä, että tehtaat ilmoittivat ryhtyvänsä rajuihin toimiin ja heti. – Vastuullisuuteen kuuluu, että on tehtävä aikataulu, jolloin tietyn rytmin mukaan saadaan asiat oikealle tolalle. Kohtuuttomuus tuli esiin liiallisena nopeutena sulkea tehdas. – Itse uskon, että yritysten parasta vastuullisuutta on toimia mahdollisimman tehokkaasti samalla huomioiden kaikki ympärillä oleva sekä yhteiskunnan kaikki säännöt. Uuden ajan kynnyksellä Aakula kampittaa heti ajatuksen siitä, että yrityksen ainoa tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa. – Nykyisin ollaan päätymässä siihen, että tavoiteltava asia on riittävä voitto. Tavoiteltaessa mahdollisimman suurta voittoa, lipsutaan ympäristön ja ihmisten asioissa. Hän uskoo, että keskuudessamme elää jo ihmisiä, jotka näkevät uudenlaisen ajan. Siinä ajassa kaikilla on yritysten vastuullisuudesta yhteinen totuus. Sitä ennen tarvitaan tietoa, jotta totuuteen päästäisiin. Aakula antaa esimerkin toisesta työstään eli maanviljelystä. Kun hän ensi kertoja ajoi traktorilla, oli päästävä muokkaamaan maata mahdollisimman läheltä ojia. Tuli EU ja määräsi kolmen metrin suojarajat avo-ojille perustelluista ympäristösyistä. –Se oli taivaan lahja. Viljelijöillä oli yhteinen tieto, joka ymmärrettiin ja sisäistettiin. Alettiin yhdessä toimia ympäristön kannalta paremmalla tavalla, hän sanoo. ”Suomen vastuullisin” LähiTapiola on ensimmäinen suomalainen vakuutusyritys, joka on allekirjoittanut YK:n kestävän vakuuttamisen periaatteet. Se tapahtui tänä kesänä. Siksi Aakulakin puhuu vielä opettelusta ja räpiköinnistä. Vastuullisuuden syvimmästä olemuksesta on pyritty ottamaan selvää. Tietoa on vielä paljon sisäistettävänä. –Me olemme matkalla Suomen vastuullisimmaksi yritykseksi, hän sanoo tosissaan. Siihen ei hänen mukaansa kuulu päällimmäisenä mukavan yrityksen maine päiväkotilasten heijastinliivien lahjoittajana. – Lahjoitukset eivät ole yhteiskuntavastuullisuutta ollenkaan, tai ainakin nämä etsivät paikkaansa sen käsitteen alla. Aakula korostaa, että he puhuvat vastuullisuudesta, johon kuuluvat yhteiskuntavastuu siinä kuin yritysvastuukin. – Julkaisemme pian selkeät liiketoimintaperiaatteet, jolloin kuka tahansa voi ymmärtää, miten me toimimme, miten suhtaudumme esimerkiksi tietoon, henkilöstöön ja ympäristöön. – Ihan kaikki yritystoiminta on haitallista. Kaikki yrityksen toiminnot pitää johtaa haittojen minimoimiseen. Toki Aakulakin puhuu työvoimasta. Pelkkä työpaikka ei ole itseisarvo. Tässäkin on oltava vastuullinen. – On pidettävä oikea määrä ihmisiä töissä, ja jokaiselle on annettava riittävän haasteelliset tehtävät, jotta vältytään mielenterveysongelmilta. Työntekijä kaikki kaikessa Jukka Hurrila katsoo yrityksensä ikkunasta Porin torille. Satakunnan Yrittäjät ry:n hallituksen puheenjohtajana ja Satakunnan te-toimistolle työllisyys- ja uravalmennusta myyvänä yrittäjänä hänellä on näköalaa etäämmäskin. Hän muistuttaa, miten keväällä isona tuntemattomana iskenyt koronakurimus tuntui erityisesti pienten ja keskisuurten yrittäjien keskuudessa. Siinä mediassa käydyn keskustelun ohella on ehkä syy siihen, että Marinin suurten tekijöiden niskaan heittämä syytös sai pienemmätkin loukkaantumaan. – Minulla oli asiakkaina yrittäjiä, joilla oli maaliskuussa koronan iskiessä kova huoli ensimmäisenä siitä, miten he saavat ulkomailla töissä olevat työntekijänsä turvallisesti kotiin. Se on yhteiskuntavastuuta. –Tosi moni pieni yrittäjä on toiminut tappiolla, että ei tarvitsisi irtisanoa työntekijöitään. Minä olen yksi heistä. Niitäkin on tässä lähistöllä paljon, jotka eivät pystyneet enää toimimaan tappiolla, vaan lopettivat toimintansa, hän sanoo. Kesäkuussa alkoivat työelämävalmennukset uudelleen ja Hurrilan yritys alkoi taas tuottaa. Samaan aikaan hän kurkisti ikkunastaan ulos ja näki torin varren terassien täyttyneen. Pahin oli ohi, ainakin toistaiseksi. Kitusuot käyttöön Päätös energiaturpeen tuotannon alasajosta koskettaa erityisesti pohjoista Satakuntaa. Hurrilan mukaan ollaan oikealla asialla, kun pyritään hiilineutraaliuteen, mutta tuntuu se Honkajoella, jonka järjestäytyneitä yrittäjistä kolmannes on jollakin lailla kiinni turvetuotannossa. – Sen tuskan voi vain kuvitella. Yrittäjät ymmärtävät kyllä, mistä on kysymys, mutta onko heidän kanssaan puhuttu asiasta tarpeeksi? Päätös turvetuotannon alasajosta tuli sittenkin yllättävän nopeasti, Hurrila pohtii. Yhteinen tieto, sen sisäistäminen ja säällinen aikatauluttaminen olisi tässä tapauksessa poikaa, jos Aakulaan on uskominen. Kiertotalous tuli sanana esiin paljon sen jälkeen, kun Biolan alkoi vuonna 1974 jalostaa ympäristöongelmaksi tulleesta kanankakasta lannoitetta. Toimitusjohtaja Teppo Rantanen sanoo, että he eivät ole edes osanneet täysin hyödyntää edelläkävijän mainettaan. –Koko toimintaamme määrittää vahva tahtotila vähentää ympäristökuormaa, hän sanoo. Yrityksellä on kuitenkin Suomessa 400 hehtaaria turvesuota, josta hankitaan kuivike- ja kasvuturvetta konserniin kuuluvan Novarbon nimissä. –Toimimme elintarvikeketjun alkupäässä. Olemme osa maan ruokahuoltoa ja vastuussa esimerkiksi eläinten hyvinvoinnista, hän muistuttaa. Suurin osa kuivikkeesta kulkeutuu alueen broilerkasvattamoihin. Toki turvesuot sekä täällä että Virossa alkavat olla jonkinlainen taakka, mutta Rantanen sanoo, että olemassa oleva varanto on taloudellisesti järkevää käyttää loppuun. Soiden kuivaamiselle on jo kehitelty vaihtoehto. Novarbo on alkanut käyttää kitusoita kuten metsäteollisuus metsiä. Kuoritaan päältä valmis aines ja jätetään kasvamaan uudelleen. Suomessa on 300000 hehtaaria kitusoita eli kuusikymmenluvun tienoilla epäonnistuneesti kuivattuja soita, jotka eivät ole juuri kumpaakaan, mutta rahkasammalta ne tuottavat. Rahkasammal on nostettavissa 20-25 vuoden välein, kun metsän kiertoaika on 60-90 vuotta. – Olemme nyt harjoittelemassa tätä. Tulevaisuus on vastuullisen soiden käytön, Rantanen sanoo. ”Pahin halpuuttaja on valtio” Ympäristötietoiset ihmiset haluavat vähemmän lihaa lautaselle. Onko punaisen lihan tuotanto enää yhtään eettistä? Kivikylän toimitusjohtaja, Jari Laihonen ei kysymyksestä hätkähdä saati hermostu. Hän on lähiruuan tuottaja, joka jättää lihansyönnin eduista ja haitoista keskustelun omien sanojensa mukaan "fiksuimmille". –Me myymme eettisesti kasvatettua suomalaista lihaa, joka syö muun muassa suomalaista nurmea. Turvallisuusvalvonta pelaa ja kaikki on läpinäkyvää, hän tyytyy sanomaan ja ryhtyy puhumaan yrittäjän vastuusta työntekijöilleen. –Me tuomme niille paikkakunnille, joilla toimimme, paikalliselämään laatua. On olemassa monia perheitä, jotka ajattelevat tulevaisuuttaan meidän kauttamme. Asuntolainat otetaan ajatuksella, että töitä riittää. Se on omistajan ylpeyden aihe, hän sanoo. Laihonen ei Marinin puheista ole loukkaantunut, vaan pohtii, oliko tuo kovaa puhetta ollenkaan, sillä tässä maailmassa asioita hoidettaessa on kovat puheet kestettävä puolin ja toisin. –Kyllä tässä on monilla peiliin katsomisen paikka, eikä vähiten valtiolla. Sehän pahin halpuuttaja on. Julkinen valta kilpailuttaa kaikki ostonsa viimeistä senttiä myöten. – Voi kysyä myös, mikä on esimerkiksi koulujen ja vanhainkotien ruuan laatu, hän sanoo ja korostaa, että kasvottomuuden takana piilee ahneus.