Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Verotiedot

”Juoksimme mäkeä alas, ja katsoin matkalla pari kertaa taakseni” – Hanna Uusikauppila pötki Mauno-koiran kanssa sutta pakoon pururadalla Kankaanpäässä

Tutulla lenkkipolulla vastassa ollut susi pelästytti kankaanpääläisen Hanna Uusikauppilan pahemman kerran viime viikolla. Susi sen sijaan ei vaikuttanut kohtaamisesta säikähtäneen. Se lähti jopa seuraamaan Uusikauppilaa. Hän oli ulkoiluttamassa labradorinnoutaja Maunoa, ja otti tilanteessa jalat alleen. Kohtaaminen sattui Kuninkaanlähteen valaistulla pururadalla tiistaina 12. marraskuuta seitsemän aikoihin illalla. Uusikauppila oli lähtenyt hetkeä aiemmin Maunon kanssa lenkille kotinsa lähistöllä olevalle pururadalle, kuten niin monta kertaa aiemminkin. – Menimme koiran kanssa mäkeä ylös. Olimme mäen puolivälissä, kun katsoin eteenpäin mäen päälle. Siellä se oli. Uusikauppila kertoo miettineensä parin sekunnin ajan, mikä eläin heidän edessään oli. Sitten hän ymmärsi, että isokokoinen otus oli susi, vaikkei sellaista ollut luonnossa koskaan ennen nähnytkään. – Se oli vain paikallaan ja katseli. Toimintaohjeet suurpetojen kohtaamisesta eivät tulleet yllättävässä tilanteessa Uusikauppilan mieleen. Hän ei jäänyt rauhallisesti paikoilleen tunnustelemaan tilannetta, vaan ensimmäinen reaktio oli, että nyt pitää lähteä karkuun. – Tiesin kyllä, ettei se varmaankaan minun päälleni käy. Koirasta se varmaan oli kiinnostunut. Hän sanoi metsän puolella nuuhkimassa olleelle Maunolle, että "nyt juostaan ja lujaa". Mauno-koira tuli taluttajansa viereen, ja parivaljakko lähti juoksemaan takaisin päin kohti tietä, jonka Uusitalo tiesi olevan lähellä. – Juoksimme mäkeä alas ja katsoin matkalla pari kertaa taakseni. Sitä ei näkynyt, mutta kun olimme päässeet mäen alas, se seisoi noin 60 metrin päässä meistä. Kun Uusitalo oli huomannut suden ensimmäisen kerran, se oli hänen arvionsa mukaan yli sadan metrin päässä. Kaksivuotias Mauno ei ilmeisesti huomannut sutta ollenkaan. – En minä silti tiedä, miten se olisi reagoinut. Mauno on aina niin onnellinen, kun se jonkun näkee. Kun Uusikauppila oli ehtinyt tielle, hän soitti saman tien riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilölle. – Katsoin vain välillä, ettei otsalampun valossa näy mitään kiiluvia silmiä. Hän soitti myös naapureilleen, joiden oli nähnyt lähteneen koiriensa kanssa lenkille. – He lähtivät tielle päin ja näkivät saman suden. Kaksi riistanhoitoyhdistyksen aktiivia ehti paikalle nopeasti. Se oli jälkien tunnistamisen kannalta onni, sillä vähät maassa olleet lumet olivat sulamassa kovaa vauhtia. Jälkiä tunnistamaan tulleen petoyhdyshenkilö Tapio Loukkaanhuhdan mukaan lunta ei olisi ollut muutaman tunnin kuluttua enää ollenkaan. – Siihen tulokseen me tulimme, että jäljet olivat suden. Sieltä löytyi myös toisen suden jäljet. Susi oli seurannut Uusikauppilaa ja Mauno-koiraa jälkien perusteella arviolta 150–200 metrin matkan. – Ei se ihan arkipäiväistä ole, että susi lähtee koiran ulkoiluttajaa seuraamaan. Minulla on kuitenkin sellainen käsitys, että täällä Kankaanpään seudulla kulkevat sudet eivät ole kauhean ihmisarkoja, Loukkaanhuhta sanoo. Kangasmetsässä, jossa Kuninkaanlähteen pururatakin kulkee, on tehty hänen mukaansa paljon havaintoja susista. Niitä on nähty hänen mukaansa esimerkiksi aivan tiistaisen tapahtumapaikan vieressä olevan Kuninkaanlähteen karavaanarialueen porttien liepeillä. – Eläimet käyttävät kulkiessaan paljon sen kankaan syrjiä, ja sillä kohtaa kangas on aika kapea. Muutaman sadan metrin päässä tapahtumapaikasta on myös omakotitaloja. Uusikauppilan kotiinkin siitä on matkaa alle kilometri. Lenkkeilyä Kuninkaanlähteen pururadalla Uusikauppila ei ole lopettanut, mutta hän tekee sen aiempaa äänekkäämmin. – Kävin siinä lenkillä juuri sunnuntaina, ja lauloin kovaan ääneen joululauluja. Yritän turvautua siihen, kun sanotaan, että susi väistää ihmistä. Perheen lasten, 10-vuotiaan tyttären ja 11-vuotiaan pojan arkeen susitilanne vaikuttaa. – Tyttö sanoi, ettei mene edes kotipihaan. Olemme yrittäneet rauhoitella häntä, ettei se todennäköisesti siihen kotipihaan tule. Pojalle olemme sanoneet, ettei hän saa mennä yksin tai kavereidensa kanssa metsään, missä hän haluaisi käydä vähän tutkailemassa. Oman turvallisuutensa puolesta Uusikauppila ei pelkää, mutta lasten turvallisuus Vihteljärven koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtajanakin toimivaa naista huolettaa. Moni koulun oppilas joutuu hänen mukaansa kävelemään metsäisillä alueilla koulutaksin reitin varrelle. – Siihen me haluaisimme muutosta. Olemme käyneet siitä keskustelua koko syksyn. Toivottavasti tähän asiaan herätään. Susikyytejäkin järjestetään tarvittaessa, mutta Uusikauppilan mukaan vain syyslomasta talvilomaan ja aamuisin. – Kyllä sudet liikkuvat ennen syyslomaakin ja myös iltapäivisin. Hän ei pidä ihmisten pihoissa liikkumista ja koirien ruokakupeista syömistä susien normaalina käyttäytymisenä. – Minusta on turha hokea, etteivät sudet ole käyneet ihmisen päälle sataan vuoteen, kun ei niitä siinä pitkään aikaan kauheasti ollutkaan. Jos ne vievät lampaita, vasikoita, hirviä ja peuroja, mikseivät ne voisi käydä kiinni lapseen? Kukaan vanhempi ei halua olla ensimmäinen, jonka lapsen kimppuun sudet käyvät.