Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Kirja-arvio: Suomen tie itsenäisyyteen oli erilainen kuin toisten samaan aikaan itsenäistyneiden valtioiden

Kirjat Vares ja Vesa Vares: Valmis valtioksi. Suomi ja eurooppalainen itsenäisyysaalto. 288 sivua. Docendo 2019. Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares ja hänen puolisonsa filosofian tohtori Mari Vares käsittelevät tuoreessa kirjassaan ensimmäiseen maailmansotaan liittyviä Suomen ja eräiden muiden maiden itsenäisyyspyrkimyksiä. Pyrkimyksissä oli yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia ja niiden erittely muodostaa kirjan keskeisen sisällön. Aihepiiri on Vareksen asiantuntevalle pariskunnalle ennestään tuttu. Kun he lisäksi osaavat kirjoittaa selkeästi ja ytimekkäästi, yhteistyön tuloksena on miellyttävä kokonaisuus. Ensimmäinen maailmansota merkitsi suurten imperiumien, kuten Itävalta-Unkarin ja Venäjän, romahtamista. Tällöin niistä pyrki irtautumaan alueita, joille aikojen kuluessa oli kehittynyt oma kansallinen identiteetti. Se saattoi olla eriasteinen. Joillakin saattoi olla historiassaan takana loistava menneisyys itsenäisenä valtiona (esimerkiksi Puola), joillekin kansallistunne oli kehittynyt vasta 1800-luvun yleiseurooppalaisen kansallisuusaatteen myötä. Yleensä irtautuminen onnistui ja Eurooppaan syntyi lukuisia uusia valtioita, joskus se siirtyi kaukaisempaan tulevaisuuteen (Ukraina). Kuten tunnettua, keisari Aleksanteri I kohotti Porvoon valtiopäivillä 1809 Suomen "kansakunnaksi kansakuntien joukkoon". Suomi sai autonomian, ja sillä oli itsenäistyessään 1917 varsin kehittynyt sisäinen hallinto. Näin se oli pitkälle "kansakuntaistunut" (sana, jota Varekset mielellään käyttävät). Muihin Suomen itsenäistymisen erityispiirteisiin kuuluu se, että jo Ruotsin vallan aikana sen kulttuuri (esimerkiksi kieli) oli lähtenyt kehittymään omaan suuntaansa. Suomen itsenäistyessä Ruotsin vaikutus tuntui monessa suhteessa voimakkaampana kuin Venäjän. Tietynlaisena erityistapauksena kirjassa selvitellään valaisevasti Irlannin pitkää itsenäistymisprosessia, jossa oli muusta Euroopasta poikkeavia käänteitä. Mari ja Vesa Vareksen kirja on tutkimuskirjallisuutta, mutta siitä puuttuvat tälle ominaiset alaviitteet. Se tietenkin keventää perinpohjaista teosta, mutta joskus alaviitettä jää kaipaamaan. Mistä esimerkiksi on peräisin tieto, jonka mukaan Romania olisi ennen ensimmäistä maailmansotaa harkinnut liittymistä Habsburgien valtapiiriin? Henkilöhakemistokin kenties olisi ollut paikallaan, semminkin kun sen laatiminen nykyisin lienee teknisesti melko vaivatonta. Mari ja Vesa Vareksen mielenkiintoista kirjaa voi mielihyvin suositella kaikille historian ystäville ja muillekin.