Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Toimittaja muistaa niin 70-luvun öljykriisin kuin 90-luvun laman ja ryytimaan arvokkuuden: Unettomia öitä kriisistä toiseen

Ihan kuin olisi ollut viime aikoina enemmän aikaa ajatella ja liikkua luonnossa. Lähes kuukausi on koronanepidemian takia maisteltu nyt elämää puolin ja toisin. Kriiseillä lienee kunkin elämässä tapana ilmaantua säännöllisen epäsäännöllisesti. Jostain putkahti mieleeni 1970-luvun öljykriisi. Vanhempani olivat juuri rakennuttaneet talon isäni kotitalon maille. Ikkunoiden kokoa piti heti alkuunsa kauhistella energiahukan takia. Olin tuolloin ekaluokkalainen. Öljykriisiin kytkeytyi kylällä lyhyen ajan sisällä tapahtuneet ikämiesten kuolemat. Itsetuhoviettiä kauhisteltiin seinän takana niin, että pikkutytöstä tuntui mahdottomalta nukahtaa. Tädin ääni kauhistelemassa myös "maajussin sortoa" soi yhä päässäni 50 vuoden jälkeenkin. Hallituspuolueet vaihtuivat, mutta ei se sorto tainnut hellittää. Tiedostin, että vuodesta toiseen se oma porkkanamaa oli kitkettävä rikkaruohoista ja lehmien sonnat levitettävä pelloille – itkun kanssa tai ilman. Teini-ikäisen muistikuvissa kriisiksi paukahti isän selkäleikkaus. Takaraivossa elää muisto halvaantumisriskistä, miten leikkausta edellisenä yönä itkimme koko 5-lapsisen kersalauman voimalla äidin kanssa, miten pärjäämme jos isä joutuu pyörätuoliin ja joudumme köyhäinavun varaan. Taisi samaan hengenvetoon olla taas lehmillä utaretulehduksia, poikimahalvauksia ja pyryn tukkimat tiet. Pyörätuolia ei onneksi tarvittu, mutta vekselivetoinen arki paljastui vuosia myöhemmin. Onneksi (?!) metsät kelpasivat pankinjohtajan suvulle. 1980-luvulla itkettiin taas, kun perheen nuorimmainen taisteli hengestään kaaharin yliajamana. Helppo palauttaa mieliin se tuska, jonka pikkuveljen kouristukset teho-osastolla jätti. Uskollisesti juttelimme hänelle päivästä toiseen mitä hauskimpia juttujamme. Iloksemme poika kotiutui ja aivovammaisenakin hän sai perheen. Sitten kolkutteli 1990-luvun lama, joka valvotti pitkään. Opintolainan korko hivuttautui 13,25 prosenttiin. Kaverit olivat ottaneet lainaa osakkeisiin, joiden arvo romahti ja vain velkataakka jäi. 2000-luvun taitteessa valvotti sukulaisen asuntolainan takaajaksi päätyminen. Joka visiitillä tarkkailin heidän avio-onneaan. Ero tuli, mutta onneksi laina oli silloin jo kuitattu. Ja nyt on tämä pirullisen viheliäinen korona. Miten ikääntyvät pärjäävät ja hoitohenkilökunta jaksaa. Meitä sentään on yhä viisi lasta ja 12 lastenlasta soittamassa eri puolilta Suomea. Entä ne lukuisat yksinäiset vanhukset? Välillä uni ei tahdo millään tulla. "Tiedostin, että vuodesta toiseen se porkkanamaa oli kitkettävä rikkaruohoista.