Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Kolumni: Poikkeustilassa etäisyys yhdistää

Maailma meni sekaisin äärimmäisen nopeasti. Saimme kylään vieraan, jota kukaan ei tuntenut entuudestaan. Moukkamaisesti käyttäytyvä tunkeutuu sisään vihollisena ja kylvää kulkiessaan kurjuutta, vihaa, pelkoa, surua ja jatkuvaa huolestuneisuutta. Päästäksemme eroon kutsumattomasta vieraasta meidän on yhteisenä rintamana sovittava, että toimimme annettujen ohjeiden mukaan. Yhdessä toimimalla saavutamme tavoitteen nopeammin. Äärimmäinen poikkeustila yhdistää. Lentokoneessa ohjeistetaan, että hätätilan sattuessa happinaamari asetetaan ensin itselle. Tämä on hyvä ohje myös epidemian aikana. Huolehditaan jokainen osaltamme, että toimimme ohjeiden mukaan vastuullisesti ja opetamme esimerkillämme myös muita. Uskotaan ja jaetaan vain luotettavien lähteiden informaatiota ja vältetään huhuja kaikin keinoin. Kukaan ei tiedä kauanko poikkeustila jatkuu. Tiedämme, että muutamassa viikossa tämä ei ole ohi. Epidemian huippu on vasta tulossa. Eristäytyneessä tilassa ihmismielen synkimmät puolet voivat nousta esiin. Huoli terveydestä, taloudesta, läheisistä ja kyvystä nähdä elämää pitkälle madaltaa kynnystä negatiiviselle ajattelulle. On tärkeää, että löydämme päivittäin asiat, jotka ovat hyvin. On tärkeää, että elämme poikkeuksellista aikaa omien voimavarojemme ja kykyjemme mukaan. Kuunnellaan omaa ja läheisten fiilistä. Koetetaan havaita tunnetiloja ja vaikuttaa niihin ennakoivasti. Päivittäisenä tavoitteena voi olla hyvän olon maksimointi omassa ja läheisten elämässä – juuri nyt, tässä ja tänään. Tehdään arjen pienistä asioista merkityksellisiä ja opetellaan tekemään arjesta juhlaa. Olen saanut ihania soittoja, viestejä, etähaleja ja tsemppejä yllättäviltäkin tahoilta. Päivittäin ihastelen sosiaalisen median ryhmissä ihmisten halua auttaa toinen toisiaan. Iloitsen myös poliittisten puolueiden yhtenäisestä linjasta ja toivon sen kestävän yli epidemian. Nyt ei ole aika kisailla eikä aloittaa vaalityötä. Nyt ei ole aika vastakkainasettelulle, vaan tukemiselle ja ratkaisujen etsimiselle. Viime viikolla kyynelehdin katsellessani videota, jossa työyhteisö lauloi Finlandian. Etänä, ja silti yhdessä. Kyllä tämä liikuttelee tunnetta. On tärkeää luottaa siihen, että kaikki edesauttavat selviytymistä. Minä luotan sinuun. Luota sinä minuun. Me selviämme!